Kaikki loppuu aikanaan

Miten tässä näin kävi? Vastahan sitä ihmetteli Helsinki-Vantaalla kirkkaan keltainen huppari yllä, että mitä ihmettä tämä tuleva syksy tuo tullessaan ja tässä sitä ollaan; koeviikko takana ja edessä uudet haasteet ja seikkailut.

Nämä pari viimeistä viikkoa ovat olleet ihan superkiireiset. Tämä viikko oli tosiaan koeviikko ja viime viikko meni erilaisten kouluprojektien ja ryhmätöiden parissa. Viime viikkohan piti olla minun opiskeluviikko loppukokeita varten, mutta toisin kävi :)

Pyrde tosiaan tuli myös launtaina, joten voitte rakkaat ihmiset kuvitella miten hyvin olen keskittynyt mihinkään kokeisiin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ihan hyvin ne ovat menneet, katsotaan sitten tarkemmin kun tulokset tulevat :) Täytyy vielä mainita, että tänään oli henkilöstöjohtamisen koe ja tein henkilökohtaisen ennätyksen; en lukenut kokeeseen ollenkaan ja kirjoitin 1h15minuutissa yhteensä reilu 7 sivua tekstiä. Katsotaan sitten mitä professori piti sen laadusta.

Mutta kyllä, nyt tämä on siis ohi. Tulin juuri juhlista, joissa näytettiin Aimin tekemä video meistä Nonsi-asukeista. Kyllä siinä kyyneleet tulivat silmiin. Luultavasti se postataan facebookkiin ja viimeistään kotona näytän sen sitten niille, jotka eivät sitä ole muuten nähneet :) Siitä näkee mukavan yleiskatsauksen ihmisiin ja ehkä jopa meidän elämään täällä ihmemaailmassa.

Minulla on vaikea lopettaa tätä blogia mitenkään järkevästi, koska minun matka jatkuu vielä. Maanantaina lähdetään Pyryn kanssa kohti Australiaa ihmettelemään sikälaista elämää. Tästä lähtien meidän seikkailuista voi lukea osoitteesta http://ajatuksiarajoilta.blogspot.com/ . Toivottavasti löydätte aikaa lukea myös sitä.

Minä en osaa sanoa enää mitään järkevää. Ollut huikea syksy, olen kokenut unohtumattomia kokemuksia, olen tutustunut uskomattomiin ihmisiin, olen kliseisesti löytänyt taas palan itseäni. Minun on hyvä jatkaa tästä eteenpäin, rauhallisin mielin. Harvoin olen elämässäni ollut näin varma asioista, mutta nyt kaikki tuntuu vain niin oikealta ja järkevältä. Odotan kuitenkin hirveästi Suomeen paluuta. Minulla on iso ikävä rakkaita siellä.

Sen haluan vielä jakaa kanssanne, että jos jotain olen tällä reissulla oppinut itsestäni ja maailmastani, niin vaikka etsintää ei ikinä saa lopettaa, eikä kyseenalaistamista vierastaa, alan olla pikku hiljaa tottunut ajatukseen, että paikallaankin on hyvä olla.

Näissä tunnelmissa, ironisesti kylläkin, jatkan kohti uusia seikkailuja. Paikallaan olemisen aika tulkoon myöhemmin.

Rakkaudella,
Mari

Lopunalkua

Jaahas, blogimerkinnät sen kuin vähenevät. Nyt kyllä alkaa taas olla kohtuullisen kiire, kun loppukokeet alkavat lähestyä (viikon päästä) ja deadlineja on koko ajan minkäkin kurssin kanssa. Joissakin kursseissa on vielä enemmän kuin yksi tehtävä/raportti, joten kiirettä silleen yrittää pitää.

Jotenkin tuntuu, että ei teekään täällä enään mitään. Tiistaina oli jo jäähyväisjuhlat koulun puolesta. Oli kyllä tosi kiva, kun järjestivät  sellaisen. Se oli myös palautteen anto tilaisuus, jotta saatiin kertoa mikä on ollut hyvää ja missä asioissa olisi ehkä parantamisen varaa. Ja lopuksi tietenkin syötiin enemmän kuin hyvin. Aroi mak mak!

Torstaina kävin sellaisessa Pohjoismaalaisten verkostautumisillassa, jonka järjesti Tanskan kauppakamari. Sekin oli ihan mukava tilaisuus, vaikka kyllähän sitä näin suomalaisena vähän eriasemassa on muiden pohjoismaalaisten kanssa ton kielen kanssa. Hauskaa oli kuitenkin joka tapauksessa.

Äsken tulin itse asiassa luistelemasta. Se oli kyllä huippua. Erääseen ostariin (Esplanade Mall) oli rakennettu luistelurata, Sub Zero Skating Club ja mentiin isolla porukalla sitten sinne. Se oli kyllä huippu hauskaa, varsinkin kun jotkut olivat luistinten päällä ihan ensimmäistä kertaa. Kaatumisilta ei voitu välttyä ja vain yksi tyttö joutui sairaalaan paikattavaksi, joten kaiken kaikkiaan meni ihan hyvin :)

Mulla on tosiaan ristiriitaiset tunteet tämän vaihdon loppumisesta. Hauskaa, ihanaa ja huippua on ollut, mutta toisaalta on ihanaa kun tämä on ohi. Yksi parhaista jutuista kyllä on, että minun ei tarvitse olla mukana vastentahtoisesti enää tässä kaikessa draamassa :) Toisaalta kaikki se on vahvistanut omaa näkökantaa tiettyihin asioihin, joten jotain hyötyäkin siitä on ehkä ollut, ehkä.

Nämä viime viikot ovat olleet hyvin rauhallisia, tarkoittaen että olen pysynyt Bangkokissa ja touhuillut täällä kaikkea. Harmittaa se väliin jäänyt Kambotsan reissu, mutta sinne pitää mennä sitten joku toinen kerta. Angkor Watilla tulen kyllä elämäni aikana vielä vierailemaan, ennemmin tai myöhemmin. Olenkin tässä ruennut laatimaan uudenlaista matkasuunnitelmaa, joka pitää esitellä Pyrylle :)

Huomaa tosiaan, että on jotenkin oma tilanne rauhoittunut täällä, haluan vain saada kaikki hommat pois alta ja luettua kokeisiin ennen kuin Pyry tulee. Hän tulee siis juuri loppukokeiden ajaksi. Eli, siinä on tarpeeksi motivaattoria hoitaa hommat kuntoon :) Tasan viikon päästä pitäisikin jo olla täällä. Vähän hölmöä, mutta ajatukset pyörii tällä hetkellä enemmän tulevassa.

Aion kuitenkin päivittää tätä blogia meidän matkankin ajan. Ellei sitten tehdä uutta yhteistä. Mutta siitä tietenkin sitten kerron jos näin käy. Kameraa ei vielä ole, mutta se on tulossa. Toivottavasti jo Thaimaahan, mutta voi olla, että saamme sen vasta Australiassa. Ostin sitten tällaisen, keltaisena tottakai: http://www.panasonic.fi/html/fi_FI/Tuotteet/Digitaalikamera+-+Lumix/Esittely/Lumix+FT2/5181337/index.html#anker_5185235

Tämäkin on veden- ja iskunkestävä, joten juuri sopiva harrastamiseen. Odotan jo innolla sukeltamista/snorklaamista että saa ihania kuvia merenelävistä tännekin liittää :) Jeeeee.

Mutta nyt yritän rueta nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä kouluhommien ääreen hyvissä ajoin. Kerkeäis sitten tehdä jotain muutakin :)

Mari

Muistelua, ihan vähän vain

Koska en ole vielä tehnyt päätöstä sen suhteen mistä ostan kamerani, lisäilen kuvia matkan varrelta. Olen melkoisen hyvin vältellyt laittavani mitään juhlimiskuvia, mutta menköön tämän kerran. Kuvat eivät ole missään kummoisessa aikajärjestyksessä, paitsi välillä :)

Ensimmäinen lauantai ja slummit

Koulupuku

Koulupukubileet aivan lukukauden alussa

Suomi-tytöt laulamassa. Jännitti molempia.

Tulilimbo Koh Sametilla

Pyjamabileet, ainakin toisilla.

Illallinen Chinatownissa

Bangkok on kaunis <3

Tanssilattialla

Kulttuuriretkellä. Tämä oli kuva, jossa piti tehdä jotain erilaista. Huomatkaa miten kaikki oli mukana... 

Pullaposket ostoksilla

Koh Chang

Ihan tavallinen taksimatka

Nai Yan, Phuket

Skandit

Do the Asian!

Tervetuloa, indeed.

Jokainen hetki on; Picturetime!

Sopivasti palaneet; Chris, Nevena ja minä @ Koh Pha Ngan

Fullmoon party. Hauskoo oli.

ps. Kummasti sitä keksii kaiken laista tekemistä silloin kun olisi neljä eri ainetta kirjoitettavana...
ps2. Finalsit lähestyy, mid-termeistä tullut 3 krt A ja 1 D, eli 3 x 5 ja 1 x 1 Suomen arvostelulla, yhdestä aineesta arvostelu puuttuu vielä.

Kylymä!

On muuten pakko ihan tännekin merkitä, että Bangkokissa on ihan jäätävän kylmä. Minulle ei ole mitään varmaa tietoa, kun ei ole mittaria, mutta kertaakaan ei ole ilma näin kylmältä tuntunut. Netin säätiedotukset sanovat kaikkialla, että lämpöasteita olisi n. 26 astetta. Tämä herättää kysymyksiä kuten; voiko tosiaan olla, että on tottunut niin lämpimään, että alle 28 astetta tuntuu paleltavan kylmältä??? Hyvää onnea minulle vaan Suomeen. Minä kyllä uskon, että oikea lämpötila on lähempänä 23-24 astetta. Mutta ei kai senkään pitäisi tuntua näin kylmältä??? Outoa. Ehkä tänään on eka päivä, kun mä käytän pitkiä housuja täällä ollessani. Historiallista.

Tuosta pukeutumisesta yleensäkin tuli mieleen, että kesällä mä varmaan kiskon hellepäivinä pitkää päälle. Täällä kun huomaan pukeutuvani ihan omituisesti oli sää kuinka kuuma tahansa. Jotenkin sitä lämpöä ei pidä enää erikoisuutena, vaan minulla saattaa helposti olla villatakki päällä yli 30 asteen helteessä... Hmm, no ei oo kumma jos vähän nyt paleltaakin :)

Tänään menen syömään vaihteeksi intialaiseen Alessian ja parin thaitytön kanssa (en tunnekaan heita entuudestaan). Eilen käytiin syömässä iranilaisessa ravintolassa ja voi että oli hyvää lammasta. Täällä tosiaan oppii vähän turhan hyville ruoille. Kai sitä pitää oppia vain itsekin kokkaamaan niitä. Taidetaankin mennä Pyryn kanssa sitten kokkauskurssille. Hah, siinäpä loistava idea. Ihan vain tiedoksi sinullekin, kulta ;)

Mulla on nyt mun matkasuunnitelma vaihdon jälkeiseksi ajaksi niinkin selvä, että lennän siis 29.11. Pyryn kanssa Perthiin, Australiaan ja siellä ollaan 13.12. asti, jolloin lennetään Balille, Indonesiaan. Siitä eteenpäin on vielä epäselvää.

Nyt kun on niin ikävästi, että tulen viettämään ensimmäisen joulun ikinä poissa Suomesta (joo, tähän ajatukseen pitää tottua jonkin aikaa...), onko ideoita lukijoilla missä se vietettäisiin? Loogisina vaihtoehtoina ovat Indonesia (Bali ym.), Malesia (joku saari siellä) tai jopa Filippiinit. Thaimaahan en haluaisi ihan niin aikaisin takaisin palata. No, tätä pitää vielä miettiä.

Siitä kamerasta vielä, minulla on kaksi vaihtoehtoa: ostaa uusi Suomesta (halvempi kuin täältä oikeasta kaupasta) tai ostaa halppis versio MBK:lta tai muusta vastaavasta. Sielläkin myydään aitoja tuotteita, mutta takuita ym. niihin ei tietenkään tule ja jos se hajoaa, niin sitten hajoaa. Noista paikoista voisi saada vähän halvemmalla, mutta en osaa ihan sanoa kuinka paljon. Vaikeaa, mutta pakkohan se kamera on ostaa. Olen yrittänyt ottaa joitain kuvia tolla kännykällä, mutta aika huonolaatuisia ne on ja mulla ei tietenkään ole sitä kaapelia mukana, jolla voisin siirtää ne koneelle...

Jaahas, sitä tuli taas höpöteltyä omiksi tarpeikseen. Ehkä ensi kerralla toivottavasti minulla on jotain kerrottavaakin ja kuvia lisättäväksi :)

Mari

Sairastelua

Tästä viikosta ei olekaan mitään kerrottavaa; olen ollut sairaana aina siitä asti kun tulin takaisin Bangkokiin. Kuume ei ole laskenut sitten millään. Kambotsan reissukin on vaakalaudalla ja se jos jokin harmittaa. Kuitenkin koulussa pitää käydä ja ainakin joka päivä tehdä siihen liittyviä juttuja. Äh, toivottavasti tämä lähtisi paranemaan pian. En oikein ymmärrä miten olenkin koko ajan näin sairas. Ihan tylsää.

Nyt rahiksen tunnille. Katsotaan jaksanko olla koulussa 4 asti. Typerät pakolliset läsnäolot... Lääkäriinkään en tämän vuoksi jaksaisi enää mennä :)

Tänä viikonloppuna on muuten Halloween, ajatteliko kukaan tehdä mitään erikoista sen kunniaksi? :)

---

Jatkanpas vain tätä merkintää. Tänään on ollut ihan hassu päivä. Menin tosiaan kouluun kuumeisena, koska en halunnut missata rahiksen luentoja. Jos kerta missaan yhdenkään niistä, olen aivan hukassa. Tänään saatiin myös hauskoja tehtäviä tunnilla. Ensimmäinen oli, että meidän täytyy löytää laulu, johon voimme soveltaa rahoituksessa opittuja asioita. Meidän proffan mielestä kaikki voidaan selittää rahoituksen perusopetuksilla :) Ihan hauska projekti.

Toinen tehtävä oli, että menimme MBK:lle ja meidän piti haastatella siellä puhelinkauppiaita ja kysellä heidän myynneistään, kuluistaan etc. ja rakentaa näistä tiedoista cash flow -analyysi. Tämän jälkeen piti viedä tulokset opettajalle, joka oli ostanut meille pitsaa lounaaksi :D Monesko kerta tämä olikaan, että sain ilmaista ruokaa koulussa? Tästä pitää tykätä.

Nyt suunnitellaan reissua Kambotsaan. Pakko päästä sinne ja nähdä Angkor Wat. Luultavasti lähdetään joko perjantaiyönä tai lauantaiaamuna. Mahdollisesti bussille, mutta toinen vaihtoehto on olemassa. Ystäväni Nancy soitti minulle juuri ja kysyi voisiko hän tulla mukaan. Ainut ongelma siinä on, että hän ei halua ottaa bussia, joten meidän pitäisi ajaa sinne hänen autollaan. Minusta tuo vaihtoehto kuulostaa oikein hyvältä. Kunnon road trip halki Thaimaan Kambotsaan :D Mutta hyvin mahdollista on, että tuo jää toteuttamatta. On kuitenkin niin mukava, kun Nancy aina yrittää kehittää yhteisiä reissuja :)

Nyt parantelemaan oloa. Tänään on Eat, pray, loven -ensi-ilta ja meillä on liput varattuna sinne. Jos haluan mennä sinne, on parempi olla kunnossa, että jaksan istua jääkylmässä leffateatterissa pari tuntia.

Seuraavaan kertaan!

Mari

Full Moon ja muuta tapahtumaa

Huh, viime kerrasta onkin taas aikaa. Viime viikonloppuna lähdin tosiaan pitkän harkinnan jälkeen käymään Full Moon -bileissä Koh Pha Ngan -saarella. Ne on siis bileet, jotka järjestetään joka kuukausi täydenkuun aikaan. Lyhyesti virsi kaunis; ne ovat aika tavanomaiset juhlat, jotka järjestetään rannalla ja joissa ihmiset ovat aivan sekaisin.

Lähettiin Bangkokista perjantai-iltana kello 9 aikoihin bussilla kohti Chumporn-nimistä kaupunkia (ja satamaa), josta otimme lautan viimeiseen päämääräämme. Matka meni oikein mukavasti ja olimme lopulta perillä noin 11 aikoihin lauantaiaamuna. Tämän jälkeen muutama kaveri tuli hakemaan meitä moottoripyörillä ja menimme heidän majapaikkaan. Päätimme kuitenkin Nevenan ja Chrisin kanssa ottaa oma bungalow, johon saamme jättää tavarat, käydä suihkussa jne.

Päivä menikin rentoutuessa rannalla. Oli kyllä ihan huippukivaa. Illalla menimme sitten itse bileisiin. Matkustimme taksilla n. 20-30 minuuttia. Paikka oli ihan täynnä ihmisiä, kymmeniä tuhansia (?) jonkun arvion mukaan. Itse en osaa arvioida sen paremmin. Mutta kuten mainitsinkin, bileet kaiken kaikkiaan olivat vain suuri määrä sekavia ihmisiä pakkautuneena rannalle. No, olenpas kokenut tämänkin nyt :)

Aamulla lähdimme kello 8.30 lautalla Reton ja Alessian kanssa kohti Koh Taota. He olivat varanneet itselleen aivan mielettömän hienosta (ja minun mittapuun mukaan kalliista) hotellista huoneen. Ensin ajattelin, että minäkin jään sinne, joko heidän kanssaan, tai sitten ottaisin oman huoneen jostakin muualta. Vietettyäni muutaman tunnin rannalla, päätinkin lähteä takaisin Bangkokiin kuitenkin jo sunnuntaina.

Tällä kertaa kaikki ei mennytkään niin jouhevasti, kun lautat ja bussit olivat myöhässä, mutta onneksi perillä olin noin kello 3 aikaan su-ma välisenä yönä. Ah, sitä riemua.

Niin, ehkä huomaattekin, että tästä blogimerkinnästä puuttuu jotain; kuvat. Niinhän siinä kävi, että kamerani varastettiin viikonloppuna. Harmittaa kyllä tosi paljon, kun menetin jonkun verran kuvia sen mukana, joita en ollut vielä laittanut koneelle. Mutta, eipä sille enää mitään voi.

Eilen kävin tekemässä ilmoituksen poliisille täällä Bangkokissa. Paljonhan siitäkin on hyötyä, kun kukaan ei osaa oikein englantia ja ne kirjoitti raportin thaiksi. Se kai pitää käännättää vakuutusyhtiölle. Mutta toisaalta, vakuutuksen nettisivut eivät toimi minulle, joten en pysty tekemään vahinkoilmoitusta. Eli olen vähän jumissa asian kanssa nyt. Mutta toivottavasti saan asian eteenpäin mahdollisimman pian.

Minulla oli aikomus lähteä Kambotsaan nyt viikonloppuna, mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään. Varsinkin kun haluan mennä Angkor Watille ja jos minulla ei ole kameraa melkein puolet matkantarkoituksesta vesittyy. Niin, ja kai se on pakko mainita, että olen taas kuumeessa. Mahdollisesti johtuu siitä bussimatkasta, jossa ilmastointi huusi täysillä (niin kuin täällä on tapana). Olin kyllä mielestäni varautunut siihen, mutta en kai tarpeeksi hyvin.

Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Minulla on yksi ryhmätyön deadline tänään, ja en ole edes aloittanut vielä. Eli pitäisi kai rueta hommiin.

Ensi kertaan! Ja toivottavasti voin taas lisäillä kuviakin tänne piakkoin!

Mari

Sushibuffet, onemoretime

Huh, viimeinkin sain lisättyä taas kuvia tähän blogiin. Jostain syystä Blogger ei ole antanut tehdä sitä sunnuntain jälkeen. Mutta nyt toimii taas.

Mitään ihmeellistä ei olekaan tapahtunut. Paitsi minulla on ollut joku omituinen vatsapöpö reilun viikon ajan. Mikään ruoka tai juoma ei siis imeydy. Eilen maanantaina se kuitenkin äityi niin pahaksi, että oli pakko mennä lääkäriin. Tai enemmänkin vatsa oli niin kipeä, että elämisestä ei tullut mitään. Taas kerran siis painoin kohti BNH:ta. Jälleen kerran palvelu oli mainiota. Lääkäri halusi minun kyllä jäävän sairaalan yön yli, että voivat laittaa minut tippaan, koska sairaus oli jatkunut niin kauan, mutta en millään halunnut jäädä. Näin sainkin siis antibiootit. Taas! ja kasan muita lääkkeitä. Nyt kuitenkin tuntuu jo paremmalta, vaikka ruoka ei oikein maistukaan.

En tiedä miten paljon merkitystä oli tähän maanantain olotilaan, että sunnuntaina käytiin sushibuffetissa. Hintaa tällä 'ihanuudella' oli 261 batia alennuksen kanssa, joka tekee 6,5 euroa. All-you-can-eat-sushi! Ja me sitten syötiin. Harmi etten kerinnyt syömisen kiirreeltä ottaa enempää kuvia, mutta meidän piti keskittyä olennaiseen. Täytyy sanoa, että paikkaa suosittelen kaikille sushinystäville. Ravintola on nimeltään Sabushi, kannattaa varautua jonottamaan, koska sinne on yleensä vähintään tunnin jonot. Eikä kannata lähteä turhan kauas odotellessa, koska muuten voi menettää vuoronsa, kuten meille kävi. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme kuitenkin sisään ja varmasti kaikki sai tarpeeksi syödäkseen.

Alla kuvia sushiravintolasta ja Siam Paragon -ostoskeskuksesta, jossa pyörimme ennen maittavaa illallista.

Siam Paragon

Be mine

Tämä näyttää vähäiseltä :)

All you can eat and a bit more

Tämmöistä Bangkokiin tällä kertaa. Aurinko ei edelleenkään paista ja vettä sataa päivittäin. Nyt jatkan kouluhommien parissa. Jos saisi jotain tehtyäkin ennen ryhmäpalaveria :)

Mari