perjantai 26. marraskuuta 2010

Kaikki loppuu aikanaan

Miten tässä näin kävi? Vastahan sitä ihmetteli Helsinki-Vantaalla kirkkaan keltainen huppari yllä, että mitä ihmettä tämä tuleva syksy tuo tullessaan ja tässä sitä ollaan; koeviikko takana ja edessä uudet haasteet ja seikkailut.

Nämä pari viimeistä viikkoa ovat olleet ihan superkiireiset. Tämä viikko oli tosiaan koeviikko ja viime viikko meni erilaisten kouluprojektien ja ryhmätöiden parissa. Viime viikkohan piti olla minun opiskeluviikko loppukokeita varten, mutta toisin kävi :)

Pyrde tosiaan tuli myös launtaina, joten voitte rakkaat ihmiset kuvitella miten hyvin olen keskittynyt mihinkään kokeisiin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ihan hyvin ne ovat menneet, katsotaan sitten tarkemmin kun tulokset tulevat :) Täytyy vielä mainita, että tänään oli henkilöstöjohtamisen koe ja tein henkilökohtaisen ennätyksen; en lukenut kokeeseen ollenkaan ja kirjoitin 1h15minuutissa yhteensä reilu 7 sivua tekstiä. Katsotaan sitten mitä professori piti sen laadusta.

Mutta kyllä, nyt tämä on siis ohi. Tulin juuri juhlista, joissa näytettiin Aimin tekemä video meistä Nonsi-asukeista. Kyllä siinä kyyneleet tulivat silmiin. Luultavasti se postataan facebookkiin ja viimeistään kotona näytän sen sitten niille, jotka eivät sitä ole muuten nähneet :) Siitä näkee mukavan yleiskatsauksen ihmisiin ja ehkä jopa meidän elämään täällä ihmemaailmassa.

Minulla on vaikea lopettaa tätä blogia mitenkään järkevästi, koska minun matka jatkuu vielä. Maanantaina lähdetään Pyryn kanssa kohti Australiaa ihmettelemään sikälaista elämää. Tästä lähtien meidän seikkailuista voi lukea osoitteesta http://ajatuksiarajoilta.blogspot.com/ . Toivottavasti löydätte aikaa lukea myös sitä.

Minä en osaa sanoa enää mitään järkevää. Ollut huikea syksy, olen kokenut unohtumattomia kokemuksia, olen tutustunut uskomattomiin ihmisiin, olen kliseisesti löytänyt taas palan itseäni. Minun on hyvä jatkaa tästä eteenpäin, rauhallisin mielin. Harvoin olen elämässäni ollut näin varma asioista, mutta nyt kaikki tuntuu vain niin oikealta ja järkevältä. Odotan kuitenkin hirveästi Suomeen paluuta. Minulla on iso ikävä rakkaita siellä.

Sen haluan vielä jakaa kanssanne, että jos jotain olen tällä reissulla oppinut itsestäni ja maailmastani, niin vaikka etsintää ei ikinä saa lopettaa, eikä kyseenalaistamista vierastaa, alan olla pikku hiljaa tottunut ajatukseen, että paikallaankin on hyvä olla.

Näissä tunnelmissa, ironisesti kylläkin, jatkan kohti uusia seikkailuja. Paikallaan olemisen aika tulkoon myöhemmin.

Rakkaudella,
Mari

lauantai 13. marraskuuta 2010

Lopunalkua

Jaahas, blogimerkinnät sen kuin vähenevät. Nyt kyllä alkaa taas olla kohtuullisen kiire, kun loppukokeet alkavat lähestyä (viikon päästä) ja deadlineja on koko ajan minkäkin kurssin kanssa. Joissakin kursseissa on vielä enemmän kuin yksi tehtävä/raportti, joten kiirettä silleen yrittää pitää.

Jotenkin tuntuu, että ei teekään täällä enään mitään. Tiistaina oli jo jäähyväisjuhlat koulun puolesta. Oli kyllä tosi kiva, kun järjestivät  sellaisen. Se oli myös palautteen anto tilaisuus, jotta saatiin kertoa mikä on ollut hyvää ja missä asioissa olisi ehkä parantamisen varaa. Ja lopuksi tietenkin syötiin enemmän kuin hyvin. Aroi mak mak!

Torstaina kävin sellaisessa Pohjoismaalaisten verkostautumisillassa, jonka järjesti Tanskan kauppakamari. Sekin oli ihan mukava tilaisuus, vaikka kyllähän sitä näin suomalaisena vähän eriasemassa on muiden pohjoismaalaisten kanssa ton kielen kanssa. Hauskaa oli kuitenkin joka tapauksessa.

Äsken tulin itse asiassa luistelemasta. Se oli kyllä huippua. Erääseen ostariin (Esplanade Mall) oli rakennettu luistelurata, Sub Zero Skating Club ja mentiin isolla porukalla sitten sinne. Se oli kyllä huippu hauskaa, varsinkin kun jotkut olivat luistinten päällä ihan ensimmäistä kertaa. Kaatumisilta ei voitu välttyä ja vain yksi tyttö joutui sairaalaan paikattavaksi, joten kaiken kaikkiaan meni ihan hyvin :)

Mulla on tosiaan ristiriitaiset tunteet tämän vaihdon loppumisesta. Hauskaa, ihanaa ja huippua on ollut, mutta toisaalta on ihanaa kun tämä on ohi. Yksi parhaista jutuista kyllä on, että minun ei tarvitse olla mukana vastentahtoisesti enää tässä kaikessa draamassa :) Toisaalta kaikki se on vahvistanut omaa näkökantaa tiettyihin asioihin, joten jotain hyötyäkin siitä on ehkä ollut, ehkä.

Nämä viime viikot ovat olleet hyvin rauhallisia, tarkoittaen että olen pysynyt Bangkokissa ja touhuillut täällä kaikkea. Harmittaa se väliin jäänyt Kambotsan reissu, mutta sinne pitää mennä sitten joku toinen kerta. Angkor Watilla tulen kyllä elämäni aikana vielä vierailemaan, ennemmin tai myöhemmin. Olenkin tässä ruennut laatimaan uudenlaista matkasuunnitelmaa, joka pitää esitellä Pyrylle :)

Huomaa tosiaan, että on jotenkin oma tilanne rauhoittunut täällä, haluan vain saada kaikki hommat pois alta ja luettua kokeisiin ennen kuin Pyry tulee. Hän tulee siis juuri loppukokeiden ajaksi. Eli, siinä on tarpeeksi motivaattoria hoitaa hommat kuntoon :) Tasan viikon päästä pitäisikin jo olla täällä. Vähän hölmöä, mutta ajatukset pyörii tällä hetkellä enemmän tulevassa.

Aion kuitenkin päivittää tätä blogia meidän matkankin ajan. Ellei sitten tehdä uutta yhteistä. Mutta siitä tietenkin sitten kerron jos näin käy. Kameraa ei vielä ole, mutta se on tulossa. Toivottavasti jo Thaimaahan, mutta voi olla, että saamme sen vasta Australiassa. Ostin sitten tällaisen, keltaisena tottakai: http://www.panasonic.fi/html/fi_FI/Tuotteet/Digitaalikamera+-+Lumix/Esittely/Lumix+FT2/5181337/index.html#anker_5185235

Tämäkin on veden- ja iskunkestävä, joten juuri sopiva harrastamiseen. Odotan jo innolla sukeltamista/snorklaamista että saa ihania kuvia merenelävistä tännekin liittää :) Jeeeee.

Mutta nyt yritän rueta nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä kouluhommien ääreen hyvissä ajoin. Kerkeäis sitten tehdä jotain muutakin :)

Mari

tiistai 2. marraskuuta 2010

Muistelua, ihan vähän vain

Koska en ole vielä tehnyt päätöstä sen suhteen mistä ostan kamerani, lisäilen kuvia matkan varrelta. Olen melkoisen hyvin vältellyt laittavani mitään juhlimiskuvia, mutta menköön tämän kerran. Kuvat eivät ole missään kummoisessa aikajärjestyksessä, paitsi välillä :)

Ensimmäinen lauantai ja slummit
Koulupuku
Koulupukubileet aivan lukukauden alussa
Suomi-tytöt laulamassa. Jännitti molempia.
Tulilimbo Koh Sametilla
Pyjamabileet, ainakin toisilla.
Illallinen Chinatownissa
Bangkok on kaunis <3
Tanssilattialla
Kulttuuriretkellä. Tämä oli kuva, jossa piti tehdä jotain erilaista. Huomatkaa miten kaikki oli mukana... 
Pullaposket ostoksilla
Koh Chang
Ihan tavallinen taksimatka
Nai Yan, Phuket
Skandit
Do the Asian!
Tervetuloa, indeed.
Jokainen hetki on; Picturetime!
Sopivasti palaneet; Chris, Nevena ja minä @ Koh Pha Ngan
Fullmoon party. Hauskoo oli.
ps. Kummasti sitä keksii kaiken laista tekemistä silloin kun olisi neljä eri ainetta kirjoitettavana...
ps2. Finalsit lähestyy, mid-termeistä tullut 3 krt A ja 1 D, eli 3 x 5 ja 1 x 1 Suomen arvostelulla, yhdestä aineesta arvostelu puuttuu vielä.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Kylymä!

On muuten pakko ihan tännekin merkitä, että Bangkokissa on ihan jäätävän kylmä. Minulle ei ole mitään varmaa tietoa, kun ei ole mittaria, mutta kertaakaan ei ole ilma näin kylmältä tuntunut. Netin säätiedotukset sanovat kaikkialla, että lämpöasteita olisi n. 26 astetta. Tämä herättää kysymyksiä kuten; voiko tosiaan olla, että on tottunut niin lämpimään, että alle 28 astetta tuntuu paleltavan kylmältä??? Hyvää onnea minulle vaan Suomeen. Minä kyllä uskon, että oikea lämpötila on lähempänä 23-24 astetta. Mutta ei kai senkään pitäisi tuntua näin kylmältä??? Outoa. Ehkä tänään on eka päivä, kun mä käytän pitkiä housuja täällä ollessani. Historiallista.

Tuosta pukeutumisesta yleensäkin tuli mieleen, että kesällä mä varmaan kiskon hellepäivinä pitkää päälle. Täällä kun huomaan pukeutuvani ihan omituisesti oli sää kuinka kuuma tahansa. Jotenkin sitä lämpöä ei pidä enää erikoisuutena, vaan minulla saattaa helposti olla villatakki päällä yli 30 asteen helteessä... Hmm, no ei oo kumma jos vähän nyt paleltaakin :)

Tänään menen syömään vaihteeksi intialaiseen Alessian ja parin thaitytön kanssa (en tunnekaan heita entuudestaan). Eilen käytiin syömässä iranilaisessa ravintolassa ja voi että oli hyvää lammasta. Täällä tosiaan oppii vähän turhan hyville ruoille. Kai sitä pitää oppia vain itsekin kokkaamaan niitä. Taidetaankin mennä Pyryn kanssa sitten kokkauskurssille. Hah, siinäpä loistava idea. Ihan vain tiedoksi sinullekin, kulta ;)

Mulla on nyt mun matkasuunnitelma vaihdon jälkeiseksi ajaksi niinkin selvä, että lennän siis 29.11. Pyryn kanssa Perthiin, Australiaan ja siellä ollaan 13.12. asti, jolloin lennetään Balille, Indonesiaan. Siitä eteenpäin on vielä epäselvää.

Nyt kun on niin ikävästi, että tulen viettämään ensimmäisen joulun ikinä poissa Suomesta (joo, tähän ajatukseen pitää tottua jonkin aikaa...), onko ideoita lukijoilla missä se vietettäisiin? Loogisina vaihtoehtoina ovat Indonesia (Bali ym.), Malesia (joku saari siellä) tai jopa Filippiinit. Thaimaahan en haluaisi ihan niin aikaisin takaisin palata. No, tätä pitää vielä miettiä.

Siitä kamerasta vielä, minulla on kaksi vaihtoehtoa: ostaa uusi Suomesta (halvempi kuin täältä oikeasta kaupasta) tai ostaa halppis versio MBK:lta tai muusta vastaavasta. Sielläkin myydään aitoja tuotteita, mutta takuita ym. niihin ei tietenkään tule ja jos se hajoaa, niin sitten hajoaa. Noista paikoista voisi saada vähän halvemmalla, mutta en osaa ihan sanoa kuinka paljon. Vaikeaa, mutta pakkohan se kamera on ostaa. Olen yrittänyt ottaa joitain kuvia tolla kännykällä, mutta aika huonolaatuisia ne on ja mulla ei tietenkään ole sitä kaapelia mukana, jolla voisin siirtää ne koneelle...

Jaahas, sitä tuli taas höpöteltyä omiksi tarpeikseen. Ehkä ensi kerralla toivottavasti minulla on jotain kerrottavaakin ja kuvia lisättäväksi :)

Mari