Shock news! I need to study here!

Kai se on pakko myöntää, että täällä on opiskeltavakin. Hirveä shokkihan se oli. Mutta pakko myöntää. Käyn tällä hetkellä kuutta eri kurssia ja yleensä vaihtarit käy 4-5 enkä tiedä minkä niistä oikein jättäisin poiskaan. Onneksi on vielä pari viikkoa aikaa päättää. Jostain syystä haluan käydä noita rahoituksenkursseja kun niitä kerta niin kovasti tarjotaan.

Kun jo kahdelta taholta on kuulunut utelua noista opinnoista niin kerron niistä vähän. Eli keskiviikkona minulla on kurssi money market / capital market jossa perehdytään nimensä mukaisesti finanssimarkkinoihin ja kuinka ne toimii. Vähän on vielä kurssi epäselvä, mutta ainakin vielä vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Iltapäivällä minulla on Principles of Intl business management. Ei ole niinkään johtamisen kurssi vaan käydään kv-bisnekseen liittyviä juttuja läpi. Proffa on oikein leppoisa austaraalialainen kaveri, jolla on paljon juttuja kerrottavana.

Keskiviikon kruunaa kurssi Current issues in finance, joka on ihan jäätävän mielenkiintoinen. Meillä ei ole oppikirjaa vaan kaikki oppiminen perustuu periaatteessa nykyisiin tapahtumiin ja vanhojen asioiden läpikäymiseen. Olen jo nyt oppinut ihan älyttömästi esim. vuonna 1997 alkaneesta Aasian finanssikriisistä, joka on jäänyt ehkä vähän hämärän peittoon Suomessa :) Proffa on ollut tosi pitkään työelämässä tehden vaikka mitä ja joka kurssilla meillä on eri vieras luennoitsija ja nämäkin luennoitsijat ovat yleensä toimitusjohtajia ym. Huikeeta. Tällä kurssilla meillä on jopa viininmaistiaiset, koska proffa sijoittaa viineihin. Huippua.

Sitten on vielä perus rahoituksen kurssi, joka on siis ihan alkeet. Otin myös yhden kv-markkinoinnin kurssin, mutta se voi olla se kurssi jonka pudotan, koska markkinointi ei ole mitenkään hirvittävän lähellä sydäntäni. Perjantaina minulla on vielä henkilöstöjohtamisen peruskurssi, jota opettaa oikein leppoisa sveitsiläismies, jota on hauska kuunnella. Viime kerralla keskusteltiin esim. Thaimaan korruptiosta. Proffa on hauska, koska hän kritisoi kaikkea ja kyseenalaistaa kaiken ja kannustaa meitä tekemään samoin.

Sen verran vielä oppitunneista, että ne eroavat aika paljon Suomeen verrattuna. Esimerkiksi kun tunti alkaa kello 1, ihmiset tulevat sinne n. 1-2.30 välisenä aikana. Tunnit kestävät siis 3 tuntia, välissä pidetään pieni tauko. Luokasta voi poistua vaikkapa tupakalle tai pirtelölle vaikkapa puoleksi tunniksi jos niin haluaa. Hassua kyllä, meillä on kuitenkin pakollinen läsnäolo (80 %). Mutta kaikkeen kai tottuu. Itse olen niin tunnollinen suomalainen, että luokasta ei poistuta kuin tauoilla ja muutenkin tullaan ajoissa. Mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin ei ne opettajat tosta niinkään välitä. Lisäksi ryhmäkoot saattavat olla hyvinkin suuria (jopa 100 henkeä). Yleensä n. 50 opiskelijaa ja koska täällä opiskelu maksaa, niin tuskin kovin moni jättää kursseja keskenkään. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä tilanne vaikkapa ennen midterm-kokeita.

Koulunruokalasta on pakko mainita, että ruoka on hyvää ja mielenkiintoista. Harvoin voi olla varma mitä saa lautaselle, kun missään ei lue mitään englanniksi, joten yleensä vain osoittaa jotain ruokaa. Näitä ruokakojuja on yhdessä ruokalassa n. 7-8 kpl, joten valinnan varaa riittää. Yleensä annos maksaa 22 bahtia (50 senttiä), mutta jos ottaa useampaa ruokalajia, se maksaa tietenkin enemmän. En ole tainnut kuulla, että yli 40 bahtia mikään olisi maksanut :) Miten tätä maata ei voisi rakastaa, kun ruokakin on noin halpaa, ja vielä hyvää! No, kuten sanoin, ei voi aina tietää mitä saa joten joskus tulisuus on ollut jopa minulle vähän liikaa. Niin, minähän muuten tuhlaan kahviin enemmän rahaa kuin ruokaa. Kuinka sairasta se on???

Mutta kaikenkaikkiaan arki alkaa pikku hiljaa saavuttamaan. Sen takia sitä pitääkin lähteä pakoon Ko Sametille tänä viikonloppuna. Toivottavasti säät suosii ja tulee huippureissu. Tän reissun jälkeen mun onkin otettava kitekamat mukaan ja lähdettävä jonnekin. Tuskin mitään seuraa tulen saamaan, joten siitä voi tulla aikamoinen seikkailu. Mutta kun Malesiaan pitäisi sukeltamaankin päästä. Niin, ja Balille surffaamaan. Puhumattakaan Laosista, Vietnamista ja Kambotsasta. Miten minulla riittää aika tähän kaikkeen? :)

Tänään muuten jäin hetkiseksi miettimään, että tämä reissu on jotenkin erilainen kuin aikaisemmat ja tulin siihen tulokseen, että minä ehkä vähän 'pidättelen' itseäni. Tarkoittaen sitä, että minua melkein pelottaa, että tykästyn tähän kaikkeen niin paljon, että en haluakaan tulla takaisin. Voisiko niin oikeasti käydä? Olen myös vähän yllättynyt ikävän määrästä, koska myönnettävä on, että se on ollut vaivanani koko 3 viikon ajan. Onneksi pystyn elämään ihan normaalia elämää sen kanssa :) Niin, ja eihän se ole kuin 3 kuukautta niin Pyrykin on jo täällä. Nyt jo tuntuu, että ois niin paljon näytettävää ja niin paljon paikkoja jonne matkustaa. Niin, vain aika on rajoite.

Mutta näihin tunnelmiin. Seuraavalla kerralla taas vähemmän asiapitoisempi, enemmän kuvapainotteinen teksti. Minä lupaan!

rakkautta,
Mari

Grand Palace

Sunnuntaina olikin tarjolla kunnon turistipyörimistä. Lähdimme Aimin, Elsan, Sanjinin, Dillanin ja Mintin kanssa kohti Grand Palacea, jossa kuninkaat ovat asuneet entisaikaan. Palatsi oli oikein kaunis ja ymmärrän kyllä miksi se kuuluu yksiin suurimpiin nähtävyyksiin, kun Bangkokissa käy. Vierailijoiden kannattaa kuitenkin muistaa että se sulkeutuu 15.30 joten sinne pitää mennä jo hyvissä ajoin. Kuten monissa temppelialueilla, myös Grand Palacelle oli 'pukukoodi'. Eli miehillä pitkät housut, shortsit eivät käyneet ja naisilla olkapäät eivät saaneet näkyä. Myöskään miniminihameet ei olleet sallittuja. Paikanpäältä pystyi vuokraamaan 200 bahtilla lisävaatetusta, jos vaikka olisi kuumuuden takia pisimmät vaatteet jääneet kotiin.

Opiskelijaelämästä onkin hyötyä täällä, koska pääsimme Grand Palaceen ilmaiseksi opiskelijakorteilla. Muuten se olisi maksanut 350 bahtia, joka alkaa jo tässä vaiheessa olla iso raha (n. 9 €), eikä sitä mielellään ihan mihin tahansa tuhlaa :) Aluksi tuli kyllä napinaa siitä, kun meillä ei ollut koulupukuja päällä, mutta ilmeisesti sunnuntaipäivä pelasti meidät tältä.

Tällä kertaa laitan vain kuvia pitkän tarinan sijaan :)

Jokivenettä odotellessa

Kalastaisitko/peseytyisitkö sinä tässä joessa?

Nämä kaverit sanoo: Joo!
Hmm, mistähän se kala minun lautaselleni tulee?

Päivä oli mitä upein nähtävyyksien katseluun; aurinko ei paistanut :)

Kaikki oli kovin kultaista

Tehdään jotain hassssssua!

Peek-a-boo

Oma oppaamme, joka ei ollut käynyt temppelialueella aikaisemmin :)

Tällaiset kuvat pitäisi kai kieltää jollain lailla

Tavoitteeni; tulla kuvatuksi erilaisten vartijoiden kanssa???

Elämä on yhtä thaikielen oppimista ja tervetulojuhlaa

Tämän viikon eräänlaisena teemana on ollut thaikielen oppiminen. Voin sanoa, että se ei ole helppoa mutta eteenpäin mennään hitaasti, mutta epävarmasti. Meille ei koulun puolesta tarjota mitään thaikurssia, mutta ihanaakin ihanammat opiskelijat opettavat meitä omalla vapaa-ajallaan. Se on täysin vapaaehtoista, eikä kukaan saa siitä mitään opintopisteitä. Silti, se on yksi parhaista asioista joihin olen törmännyt tänä aikana.

Maanantaista lähtien meillä on ollut kello 4.30 alkaen omat kielenkurssit. Ne järjestetään koulun tiloissa, mutta koska opetus on epävirallista, meidän ei tarvitse käyttää koulupukua. Jos olette ikinä kuulleet thaimaalaisten ystävällisyydestä ja halusta auttaa, voin kertoa että se on totta. Vaikka ympärilläni Suomessa on niin paljon upeita ystäviä ja mahtava perhe, on silti mieletöntä ymmärtää se auttamisen halu mikä thaimaalaisilla on tuntemattomia kohtaan.

Ensimmäinen tunti oli maanantaina, silloin meitä vaihtareita oli n. 50 kappaletta ja paikallisiakin ainakin 25 henkilöä. Maanantain kurssi ei ollut kovin antoisa, koska se meni enemmänkin omien juttuen höpöttelyksi ja nämä höpöt fuksitkin vain nauraa kikatti luokan edessä. Varmasti heitäkin jännitti tilanne todella paljon. Tiistai oli jo parempi; porukasta oli ehkä puolet (jos sitäkään) jäljellä, joten melkein jokaisella oli oma opettaja, jonka kanssa käytiin 'keskusteluja' ja harjoiteltiin ääntämistä.

Keskiviikkona meillä ei ollutkaan lainkaan tuntia, koska koulu järjesti meille tervetuliaisjuhlat. Juhla järjestettiin Princess Hotel -nimisessä hotellissa ja se oli todella hieno. Jokaisen maan piti tehdä pieni esitelmä maastaan. Minulla ja Miinalla oli ensimmäisenä ideana tehdä pp-esitys, jossa kerromme hyvin lyhyesti Suomesta ja siellä järjestettävistä älyttömistä kilpailuista. opettaa vähän suomea ja soittaa kansallislaulumme ja tietenkin loppuun tarjota salmiakkia. Kävikin niin, että paikassa ei ollutkaan internetyhteyttä, joten emme voineet soittaa kansallislaulua. Päätimmekin muuttaa esitystämme täysin. Päädyimme laulamaan Maammelaulun n. 140 kuulijan edessä ilman musiikkia. Voitte kuvitella miten jännitti. Todella paljon voin kertoa heti perään. Mielestäni se meni ihan hyvin, mutta videokuvaa en ole vielä uskaltanut katsoa. Jaan linkin teille vielä myöhemmin. Ilta oli kaiken kaikkiaan aivan loistava. Ihania ihmisiä ja paljon huippuja muistoja.

Andrea ja minä tervetuliaisjuhlassa

Welcome Party

Thai buddy Parn

Mutta, takaisin thaikurssiin. Torstaina meillä oli taas uusi kurssi ja tällä kertaa meitä vaihtareita oli 7 kappaletta. Mutta minun mielestä, mitä vähempi sen parempi. Taas meillä oli omat 'opettajat'. Kertasimme paljon tiistaina opittuja juttuja, joka oli hyvä koska se on todellakin tärkeää tämän kielen oppimisessa. Jälleen kerran saimme kokea paikallisten ystävällisyyden, kun ihmisiä vain tuli sisään, vaikka heillä ei ollut mitään tekemistä opetuksen kanssa. He siis tulivat juttelemaan meille ja auttamaan ja opettamaan meitä. Kiitosta ei voi sanoa tarpeeksi.

Perjantaina olikin sitten vanhan kertaamista. Ja uusiin ihmisiin tutustumista. Olin niin kovin väsynyt tunnilla, että keskittyminen oli todella vaikeaa. No syy selvisikin myöhemmin illalla mitattuani kuumeen, joka lähentelikin taas ihan hyviä lukuja. Eli perjantai-ilta ja yö menikin sitten sairasteassa, mutta nyt on taas kaikki hyvin.

Btw, jostain ihmeen syystä minulla ei ole kuvia tuolta thaikurssilta. Pitää korjata se asia myöhemmin.

Niin, ja kun rakas siskoni jo kyseli, lupaan kyllä kertoa myös koulusta. Odotan vielä sitä, että siitä alkaisi muodostua enemmän rutiini, niin osaisin enemmän kertoakin. Mutta tällä hetkellä minulla on koulua seuraavasti:

Keskiviikko
9-12 Money Market/capital market
13-16 Principles of international business management
16-19 Current issues in Finance

Torstai
9-12 Business Finance
13-16 International Marketing

Perjantai
13-16 Human Resource Management

Kursseista lupaan kertoa lisää myöhemmin :) Ja näköjään noilta thaitunneilta mulla ei ookkaan kuvia, joten tällä kertaa saitte tyytyä pelkkään tylsään tekstiin :)

Mari

Turistimatka Ko Changille

Ensimmäinen viikko oli tavallista lyhyempi, koska kuningattaren syntymäpäivä sulki kaikki virallisest laitokset mukaan lukien koulut sekä torstaiksi että perjantaiksi. Ryhmä opiskelijoita olkin päättäneet lähteä ensimmäiselle matkalle Ko Chang –nimiselle saarellle, n. 350 km (tämä on pelkkä arvaus) etelään Bangkokista.

Lähdimme torstaiaamuna yhdessä hotellilta n. kello 7.45 taksilla kohti Ekkamai-asemaa, josta bussi lähti. Olimme ostaneet liput jo etukäteen. Hintaa tuli n. 500 bahtia (~14 €), sisältäen minibussimatkan pääteasemalta lautalle. Koska olemme Thaimaassa, tottakai matkaan kuului myös esim.vettä ja limua sekä jotain keksintapaista. Koko matkan ajan näytettiin myös elokuvia, harmi vain että ne olivat dupattuja thaiksi, joten niihin en itse oikein jaksanut keskittyä.

Minibus

Lautta

Ko Chang oli oikein viehättävä saari. Majoitumme näihin ihaniin bungaloihin (K.P. Hut). Tai, ainakin meidän oli oikein ihastuttava, koska siinä oli oma wc ja suihku ja merelle noin 10 metriä. Yöt olivat ihania, kun kuuli kaikkien hyönteisten ja muiden äänet ja samalla myös meren kohinan. Minä arvostin ja tykkäsin kovasti. Asunto oli vähän kalliimpi kuin muilla (900 bahtia, n. 20 € yö) mutta meitä asui siinä kolme, joten ei ollut niin paha. Paitsi silti vähän ylihintainen, sen myönnän.

Our own 'private' beach

Omistajien poika, joka halusi tehdä tuttavuutta kanssamme.

Perjantaina vuokrasimme skootterit, joka osottautuikin parhaimmaksi ratkaisuksi, koska niiden kanssa saaren tutkiminen oli huomattavasti helpompaa. Yleensä skoottereita voi vuokrata kaikkialla ja sitä myös kannatankin. Liikenne ei ollut kovin paha, mutta Ko Changilla on suuret korkeuserot, joten tiet nousivat ja mutkittelivat todella paljon. Se oli vähän jännittävää, kun muistaakseni en ole hirveästi ajellut minkäänlaisilla moottoripyörillä. Selvisin kuitenkin ruhjeitta ja elävänä. Joten seuraavalla kerralla tulen tekemään saman.

Ajetaan varovarovarovasti...

Auringonlasku

Suurimmaksi osaksi ajelimme vain siis skoottereillamme pitkin saarta välillä pysähtyen syömään ja tutustumaan rantoihin.Lauantaina kävimme myös vesiputouksella, jossa oli makeaa vettä. Se oli erittäin ihanaa ja virkistävää meriveden jälkeen. Iltaisin vietimme aikaa koko porukalla ja tutustuimme paikalliseen yöelämään. Koska kyseessä ei todellakaan ole turistikausi, saari olikin mielestäni aika hiljainen. Mutta minä tykkäsin siitä. Yleensä elokuussa sataa ja paljon ja varsinkin Ko Changilla, mutta meillä kävi hyvä tuuri; satoi vain öisin ja päivisin oli välillä polttavankin kuumaa.

Neiti Tyytyväinen

Khlong Phlu waterfalls

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu. Opimme monta uutta asiaa, jotka on hyvä käyttää hyväksi myöhempiä matkoja tehdessä. Seuraava määränpää onkin toivottavasti itäinen Malesia, mutta katsotaan saadaanko aikataulut täsmäämään kuinka hyvin. Ja tämä reissu tullaan tekemään pienemmällä ihmismäärällä. Because, it is diving time!

Rakkautta,

Mari

Arki. Mitä se on?

Ensimmäinen päivä takana. Minulla ei koulua ollut, mutta menimme ostamaan Miinalle koulupukuun kuuluvia asioita, kuten napit, vyö ja pinssi ja ottamaan kuva opiskelijakorttiin. Kouluun pääsee kohtuullisen helpostikin; joko taksi (ruuhkia kannattaa varoa Rama IV:lla) tai asunnolta tuktuk- tai skootterikyyti lähimmälle metroasemalle (n. 5 min.) jonka jälkeen metro San Yan –asemalle, jossa koulu jo sijaitseekin. Tarkoitus oli käydä BBA-toimistossa, mutta meillä ei ollut kuvia, joten se jäi seuraavaan päivään.

Innokas opiskelija valmis uusiin haasteisiin

Yliopisto (Chulalongkorn University) on oikein mukavanoloinen, aika iso, kuten odottaa saattaa. Koulussa opiskelee yhteensä n. 32 500 opiskelijaa ja kampuksia on tosiaan ripolteltu sinne tänne keskustan alueella. Myöhemmin lähdimme taas kohti MBK:ta, joka on erittäin suuri ostoskeskus, josta löytää mitä vain. Asiaankuuluvasti tietenkin aitoja kopioita merkkituotteista. Tänään minun mukaani tarttui muutama mekko sekä nettikamera ja kuulokkeet. Toiveikkaana olen, josko tämä yhteys tästä paranisi. Omituisinta on, että se toimii olohuoneessa ihan ok, mutta kummankaan makuuhuoneessa se ei juurikaan toimi. Very nice!

Kampusaluetta

Ulkokeittiö kampuksen pihalla

Matkustus tosiaan käy helpoiten yleensä tuktukilla (moottoripyörä, jonka perään rakennettu istuma osa n. 3-4 henkilölle). Turvallista kuin mikä. Mutta halpaa ja nopeaa, kunhan hinnasta ensin vähän neuvotellaan. Matkasta muutama kuva alhaalla. Erityisesti pidin rouvasta, joka pyöräili koiransa kanssa. Olin ottamassa kuvaa tästä koirasta, kun rouva huomasi minun kuvaavan, joten hän alkoi poseeraamaan minulle keskellä vilkasta tietä. Otin kuvan ja ystävällisesti kiitin sanomalla khob-kun-ka. Hirveästi en olekaan muuta Thaita oppinut. Shame on me! 

TukTuk? Yes?

Tänään huomasin, että koulupuvut päällä on tinkiminen helpompaa ja annetaan ehkä pikkuisen helpommin periksi. Eli tästä lähtien shoppaan vain puku päällä, jotta alennusta saa :D Sitä kun laskee niin, että 100 bahtia sieltä täältä pois (n. 2,5 €), sehän tekee jo paljon kuukauden aikana.

Ostareilla tapaa vaikka keitä. Kuvassa myös minä, Aimi, Frida ja Miina

MBK

Tämä aloitusviikko on hyvin helppo minulle, koska minulla on koulua keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin ja tällä viikolla on koulua vain keskiviikkoon asti, koska torstaina on Kuningattaren syntymäpäivät, joka on kansallinen vapaapäivä. Nyt olemmekin suunnitelleet alustavasti reissua noille päiville. Haluaisin mennä jonnekin missä tuulee, mutta säätiedotukset eivät ole olleet suotuisia. Onhan tässä 3 päivää aikaa, mutta jonnekin on joka tapauksessa mentävä.

Ainiin, vielä loppuun haluan kertoa miten mukava thaimaalainen lukiolaispoika tavattiin eilen, kun etsittiin kaatosateessa Tesco-supermarketia. Emme olleet oikein varmoja minne olimme menossa, joten kysyimme häneltä tietä. Hän puhui auttavasti englantia ja siinä kaatosateessa hän lupasi saattaa meidät sinne. Saatiin vielä hyvä neuvo ilmaisista busseista, joita voimme käyttää myöhemmin.

Huomenna uudet kujeet ja ihmeet. Eli koulupuvussa pyörimään ympyrää. Täällä muuten myös ukkostaa ihan älyttömästi. Bangkok näyttää hyvin kauniilta näin illalla, kun taivas yht’äkkiä muuttuu valkeaksi. Minä tykkään.

Cheers!
Mari

Lähtöpäivä, matkustaminen ja fiilikset

Lähtöpäivä oli uskomattoman rauhallinen alusta loppuun. Kävin vielä viime hetken ostoksilla ja tein muita juttuja, kuten esim. pakkasin. Oli kivaa, kun näki vielä muutamia ystäviä ennen h-hetkeä ja monilta tuli myös kannustavia tekstiviestejä ja soittoja. Tuli hyvä mieli, kun tietää että välitetään.

Lentokentälle päin lähdimmekin jo hyvin ajoissa, koska tarkoitus oli pysähtyä vielä syömään jossakin. Hyvillä mielin, hyvää ruokaa mahassa olikin mitä loistavin hetki lähteä. Oli huikea meininki, vähän haikea, mutta hyvin toiveikas ja silti tyypilliseen tapaamme iloinen. Lentokentällä vein vain laukkuni tiskille, koska check-inin olin jo aikaisemmin tehnyt. Minun 1,5 m kitelaukku menikin ilman mitään ongelmia ylikiloineen erikoismatkatavaroihin ilman mitään lisämaksua. Juuri kuten suunnittelin.

Koska meillä oli aikaa vaikka kuinka ennen koneen lähtöä, jäimme vielä Pyryn kanssa istuskelemaan ja fiilistelemään viimeisiä hetkiä.

  

Kova toive, josko arpa kohtalon toisi päävoiton ja otettais toinekin lento samaan koneeseen.

Kun eron aika lopulta koitti, kaikki menikin hyvin. Kunnes kävelin turvatarkastuksen läpi ja katsoessani viimeisen kerran taakseni näin vain Pyryn selän. Siitä alkoikin sitten kyynelten vuodattaminen, josta ei tullut loppua edes passintarkastuksessa. Lopulta kokosin itseni ja totesin, että kaikki on hyvin, eikä mikään ole huonosti. Oli aika katsoa eteenpäin.

Pyry oli ostanut minulle jälleen kerran huippu läksärilahjan (kuva alla). Matkapäiväkirjan, jota olen luvannut täytellä tämän blogin lisäksi. Erityisesti kannattaakin kiinnittää huomiota koristeluun :)

  

Kaikki meni loistavasti. Kone ei ollut myöhässä ja sain aivan loistavan paikan varauloskäynnin vierestä, jossa minulla oli oma jalkapidikekkin. Ihanaa. Vieressäni istuin n. 40-vuotias ranskalaisnainen, jonka kanssa juttelinkin alkuun pitkän tovin. Oli ihana kuulla ihmisten elämäntarinoita ja vaihtaa mielipiteitä. Juttelimme hänen kanssa tosiaan ruoasta politiikkaan ja kaikesta siltä välillä. Hän oli hyvin mielenkiintoista matkaseuraa.

Onneksi kuitenkin sain nukuttua koneessa ehkä n. 4-5 tuntia katkonaista unta, joten niillä jaksaa jo pitkälle. Koneen laskeutuessa jatkoin kohti tullitarkastusta ja sekin meni erittäin hyvin. Viisumi leimattiin vain 3 kuukaudeksi, joten jo pelkästään sen takia on lähdettävä matkalle piakkoin.

Matkatavaratkin löysin hienosti ja kävin vielä kiittämässä Monicaa mukavasta matkasta. Tämän jälkeen suunnistinkin jo Suomesta saadun vinkin mukana ylimpään kerrokseen, jonne taksit heittävät lentokentälle tulijoita. Sieltä saa helposti mittaritaksin. Jo kaukaa pieni thaimaalaismies juoksikin auttamaan kassini kanssa. Tällä kertaa hän ei osannut yhtään englantia. Minulla oli kuitekin kämppäni osoite kirjoitettuna sekä englanniksi että thaiksi joten ajattelin että tämä ei ole ongelma.

Jos totta puhutaan, en ole vieläkään täysin varma miten tuo matka lentokentältä kuuluisi mennä. Ikinä kun ei tiedä menikö se oikein. No, mittari oli päällä, joten päätin tyytyä tilanteeseen. Välillä kuitenkin tuntui, että minua ajatetaan vähän omituisia reittejä. Mutta toisaalta, taksikuski ei puhunut englantia (tai minä thaita) ja minä en osaa ajaa Bangkokissa, oli se mielestäni ihan hyvä ratkaisu.

Ajokäyttäytymisestä sen verran, että minusta on loistavaa miten kaistoja on kolme, mutta silti niitä on neljä. En ole vielä päässyt selvyyteen onko se pieni kaista oikea vai itse tehty. Sitä mekin kuitenkin ajettiiin ihan jäätävän kovaa. Liikenne on ihanan hallittua kaaosta <3

Pääsin kuitenkin hotelliin ja kaiken säätämisen jälkeen sain huoneenkin; minun piti odottaa kyllä n. tunti että siivoojat olisivat valmiit, mutta onpahan ainakin siivottu. Asuntona on kahden makuuhuoneen pikkukolmio. Keittiö löytyy, mutta ei ruokailuvälineitä. Myöskään pyyhkeitä tai vessapaperia ei meille tarjota. Onneksi alakerrassa on suurimpaan hätään ylihintaa kiskova pieni kauppa, josta sain ostettua tärkeimmät asian näin ensi hätään.

Eli saapumisesta on kulunut kaksi päivää ja jo nyt tuntuu että olisi ollut täällä pidempään. Ikävä on vaivannut yllättävänkin paljon, mutta uusiin ihmisiin olen tutustunut ihan kiitettävällä vauhdilla. Myöskin perusthaimaalaiset tuktuk- ja skootterikyydit on koettu, kuten myös suoraan kadulta pienistä ruokakärryistä syöminen. Ja ei huolta, olen pysynyt ihan terveenä. Olen myös ostanut koulupuvun ja muutenkin aika valmis aloittamaan rutiinit täällä. Ainut asia, mikä tökkii on internetyhteys, mutta se oli tiedossa. Sen takia tämäkin on jäänyt, koska monta kertaa kun olen yrittänyt postata jotain, lopputulos on hampaiden kiristelyä...

Tästä onkin hyvä jatkaa seuraavaan kertaa ja seuraaviin seikkailuihin. Eli kaikki on hyvin, mikään ei ole huonosti :) Seuraavassa postauksessa lupaan olla johdonmukaisempi. On vain niin paljon kerrottavaa, että ei tiedä mistä aloittaisi.

Ensi kertaan!

Mari

Hetki ennen lähtöä

Nyt on se aika, kun alkaa jännittämään. Tieto lähdöstä on ollut se 1,5 vuotta ja paikkakin on vaihtunut jo kertaalleen. Kuitenkin, nyt se on tapahtumassa; torstaina 5.8. klo 23.40 lähtee Finnairin lento AY 0095, joka vie minut Bangkokiin, jossa vietän seuraavan syksyn Chulalongkorn yliopistossa opiskellen. Ehkä myös vähän matkustellen ja Kaakkois-Aasiaan tutustuen. Minulle on tulossa huikea syksy.

Alkuvalmistelut ovat kaikki valmiit; liput on hommattu, kouluun on ilmoitettu, asunto paikanpäältä on hankittu, jopa tuleviin vaihtokavereihin ympäri maailmaa tutustuttu. Suomen päässä kaikki viralliset asiat hoidettu kuntoon, nyt pitää vain hypätä koneeseen.

Viimeiset päivät ovat olleet ehkä hieman raskaita, kun tieto hyvästien jättämisestä alkaa iskostua päähän. Silti olen hyvällä mielillä lähdössä kohti uusia seikkailuja. Tervetuloa mukaan seuraamaan minun elämääni seuraavan puolen vuoden aikana. Seuraava merkintä onkin luultavasti jo Bangkokista.

rakkautta kaikille,
Mari