Lähtöpäivä, matkustaminen ja fiilikset

Lähtöpäivä oli uskomattoman rauhallinen alusta loppuun. Kävin vielä viime hetken ostoksilla ja tein muita juttuja, kuten esim. pakkasin. Oli kivaa, kun näki vielä muutamia ystäviä ennen h-hetkeä ja monilta tuli myös kannustavia tekstiviestejä ja soittoja. Tuli hyvä mieli, kun tietää että välitetään.

Lentokentälle päin lähdimmekin jo hyvin ajoissa, koska tarkoitus oli pysähtyä vielä syömään jossakin. Hyvillä mielin, hyvää ruokaa mahassa olikin mitä loistavin hetki lähteä. Oli huikea meininki, vähän haikea, mutta hyvin toiveikas ja silti tyypilliseen tapaamme iloinen. Lentokentällä vein vain laukkuni tiskille, koska check-inin olin jo aikaisemmin tehnyt. Minun 1,5 m kitelaukku menikin ilman mitään ongelmia ylikiloineen erikoismatkatavaroihin ilman mitään lisämaksua. Juuri kuten suunnittelin.

Koska meillä oli aikaa vaikka kuinka ennen koneen lähtöä, jäimme vielä Pyryn kanssa istuskelemaan ja fiilistelemään viimeisiä hetkiä.

  

Kova toive, josko arpa kohtalon toisi päävoiton ja otettais toinekin lento samaan koneeseen.

Kun eron aika lopulta koitti, kaikki menikin hyvin. Kunnes kävelin turvatarkastuksen läpi ja katsoessani viimeisen kerran taakseni näin vain Pyryn selän. Siitä alkoikin sitten kyynelten vuodattaminen, josta ei tullut loppua edes passintarkastuksessa. Lopulta kokosin itseni ja totesin, että kaikki on hyvin, eikä mikään ole huonosti. Oli aika katsoa eteenpäin.

Pyry oli ostanut minulle jälleen kerran huippu läksärilahjan (kuva alla). Matkapäiväkirjan, jota olen luvannut täytellä tämän blogin lisäksi. Erityisesti kannattaakin kiinnittää huomiota koristeluun :)

  

Kaikki meni loistavasti. Kone ei ollut myöhässä ja sain aivan loistavan paikan varauloskäynnin vierestä, jossa minulla oli oma jalkapidikekkin. Ihanaa. Vieressäni istuin n. 40-vuotias ranskalaisnainen, jonka kanssa juttelinkin alkuun pitkän tovin. Oli ihana kuulla ihmisten elämäntarinoita ja vaihtaa mielipiteitä. Juttelimme hänen kanssa tosiaan ruoasta politiikkaan ja kaikesta siltä välillä. Hän oli hyvin mielenkiintoista matkaseuraa.

Onneksi kuitenkin sain nukuttua koneessa ehkä n. 4-5 tuntia katkonaista unta, joten niillä jaksaa jo pitkälle. Koneen laskeutuessa jatkoin kohti tullitarkastusta ja sekin meni erittäin hyvin. Viisumi leimattiin vain 3 kuukaudeksi, joten jo pelkästään sen takia on lähdettävä matkalle piakkoin.

Matkatavaratkin löysin hienosti ja kävin vielä kiittämässä Monicaa mukavasta matkasta. Tämän jälkeen suunnistinkin jo Suomesta saadun vinkin mukana ylimpään kerrokseen, jonne taksit heittävät lentokentälle tulijoita. Sieltä saa helposti mittaritaksin. Jo kaukaa pieni thaimaalaismies juoksikin auttamaan kassini kanssa. Tällä kertaa hän ei osannut yhtään englantia. Minulla oli kuitekin kämppäni osoite kirjoitettuna sekä englanniksi että thaiksi joten ajattelin että tämä ei ole ongelma.

Jos totta puhutaan, en ole vieläkään täysin varma miten tuo matka lentokentältä kuuluisi mennä. Ikinä kun ei tiedä menikö se oikein. No, mittari oli päällä, joten päätin tyytyä tilanteeseen. Välillä kuitenkin tuntui, että minua ajatetaan vähän omituisia reittejä. Mutta toisaalta, taksikuski ei puhunut englantia (tai minä thaita) ja minä en osaa ajaa Bangkokissa, oli se mielestäni ihan hyvä ratkaisu.

Ajokäyttäytymisestä sen verran, että minusta on loistavaa miten kaistoja on kolme, mutta silti niitä on neljä. En ole vielä päässyt selvyyteen onko se pieni kaista oikea vai itse tehty. Sitä mekin kuitenkin ajettiiin ihan jäätävän kovaa. Liikenne on ihanan hallittua kaaosta <3

Pääsin kuitenkin hotelliin ja kaiken säätämisen jälkeen sain huoneenkin; minun piti odottaa kyllä n. tunti että siivoojat olisivat valmiit, mutta onpahan ainakin siivottu. Asuntona on kahden makuuhuoneen pikkukolmio. Keittiö löytyy, mutta ei ruokailuvälineitä. Myöskään pyyhkeitä tai vessapaperia ei meille tarjota. Onneksi alakerrassa on suurimpaan hätään ylihintaa kiskova pieni kauppa, josta sain ostettua tärkeimmät asian näin ensi hätään.

Eli saapumisesta on kulunut kaksi päivää ja jo nyt tuntuu että olisi ollut täällä pidempään. Ikävä on vaivannut yllättävänkin paljon, mutta uusiin ihmisiin olen tutustunut ihan kiitettävällä vauhdilla. Myöskin perusthaimaalaiset tuktuk- ja skootterikyydit on koettu, kuten myös suoraan kadulta pienistä ruokakärryistä syöminen. Ja ei huolta, olen pysynyt ihan terveenä. Olen myös ostanut koulupuvun ja muutenkin aika valmis aloittamaan rutiinit täällä. Ainut asia, mikä tökkii on internetyhteys, mutta se oli tiedossa. Sen takia tämäkin on jäänyt, koska monta kertaa kun olen yrittänyt postata jotain, lopputulos on hampaiden kiristelyä...

Tästä onkin hyvä jatkaa seuraavaan kertaa ja seuraaviin seikkailuihin. Eli kaikki on hyvin, mikään ei ole huonosti :) Seuraavassa postauksessa lupaan olla johdonmukaisempi. On vain niin paljon kerrottavaa, että ei tiedä mistä aloittaisi.

Ensi kertaan!

Mari