Shock news! I need to study here!

Kai se on pakko myöntää, että täällä on opiskeltavakin. Hirveä shokkihan se oli. Mutta pakko myöntää. Käyn tällä hetkellä kuutta eri kurssia ja yleensä vaihtarit käy 4-5 enkä tiedä minkä niistä oikein jättäisin poiskaan. Onneksi on vielä pari viikkoa aikaa päättää. Jostain syystä haluan käydä noita rahoituksenkursseja kun niitä kerta niin kovasti tarjotaan.

Kun jo kahdelta taholta on kuulunut utelua noista opinnoista niin kerron niistä vähän. Eli keskiviikkona minulla on kurssi money market / capital market jossa perehdytään nimensä mukaisesti finanssimarkkinoihin ja kuinka ne toimii. Vähän on vielä kurssi epäselvä, mutta ainakin vielä vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Iltapäivällä minulla on Principles of Intl business management. Ei ole niinkään johtamisen kurssi vaan käydään kv-bisnekseen liittyviä juttuja läpi. Proffa on oikein leppoisa austaraalialainen kaveri, jolla on paljon juttuja kerrottavana.

Keskiviikon kruunaa kurssi Current issues in finance, joka on ihan jäätävän mielenkiintoinen. Meillä ei ole oppikirjaa vaan kaikki oppiminen perustuu periaatteessa nykyisiin tapahtumiin ja vanhojen asioiden läpikäymiseen. Olen jo nyt oppinut ihan älyttömästi esim. vuonna 1997 alkaneesta Aasian finanssikriisistä, joka on jäänyt ehkä vähän hämärän peittoon Suomessa :) Proffa on ollut tosi pitkään työelämässä tehden vaikka mitä ja joka kurssilla meillä on eri vieras luennoitsija ja nämäkin luennoitsijat ovat yleensä toimitusjohtajia ym. Huikeeta. Tällä kurssilla meillä on jopa viininmaistiaiset, koska proffa sijoittaa viineihin. Huippua.

Sitten on vielä perus rahoituksen kurssi, joka on siis ihan alkeet. Otin myös yhden kv-markkinoinnin kurssin, mutta se voi olla se kurssi jonka pudotan, koska markkinointi ei ole mitenkään hirvittävän lähellä sydäntäni. Perjantaina minulla on vielä henkilöstöjohtamisen peruskurssi, jota opettaa oikein leppoisa sveitsiläismies, jota on hauska kuunnella. Viime kerralla keskusteltiin esim. Thaimaan korruptiosta. Proffa on hauska, koska hän kritisoi kaikkea ja kyseenalaistaa kaiken ja kannustaa meitä tekemään samoin.

Sen verran vielä oppitunneista, että ne eroavat aika paljon Suomeen verrattuna. Esimerkiksi kun tunti alkaa kello 1, ihmiset tulevat sinne n. 1-2.30 välisenä aikana. Tunnit kestävät siis 3 tuntia, välissä pidetään pieni tauko. Luokasta voi poistua vaikkapa tupakalle tai pirtelölle vaikkapa puoleksi tunniksi jos niin haluaa. Hassua kyllä, meillä on kuitenkin pakollinen läsnäolo (80 %). Mutta kaikkeen kai tottuu. Itse olen niin tunnollinen suomalainen, että luokasta ei poistuta kuin tauoilla ja muutenkin tullaan ajoissa. Mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin ei ne opettajat tosta niinkään välitä. Lisäksi ryhmäkoot saattavat olla hyvinkin suuria (jopa 100 henkeä). Yleensä n. 50 opiskelijaa ja koska täällä opiskelu maksaa, niin tuskin kovin moni jättää kursseja keskenkään. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä tilanne vaikkapa ennen midterm-kokeita.

Koulunruokalasta on pakko mainita, että ruoka on hyvää ja mielenkiintoista. Harvoin voi olla varma mitä saa lautaselle, kun missään ei lue mitään englanniksi, joten yleensä vain osoittaa jotain ruokaa. Näitä ruokakojuja on yhdessä ruokalassa n. 7-8 kpl, joten valinnan varaa riittää. Yleensä annos maksaa 22 bahtia (50 senttiä), mutta jos ottaa useampaa ruokalajia, se maksaa tietenkin enemmän. En ole tainnut kuulla, että yli 40 bahtia mikään olisi maksanut :) Miten tätä maata ei voisi rakastaa, kun ruokakin on noin halpaa, ja vielä hyvää! No, kuten sanoin, ei voi aina tietää mitä saa joten joskus tulisuus on ollut jopa minulle vähän liikaa. Niin, minähän muuten tuhlaan kahviin enemmän rahaa kuin ruokaa. Kuinka sairasta se on???

Mutta kaikenkaikkiaan arki alkaa pikku hiljaa saavuttamaan. Sen takia sitä pitääkin lähteä pakoon Ko Sametille tänä viikonloppuna. Toivottavasti säät suosii ja tulee huippureissu. Tän reissun jälkeen mun onkin otettava kitekamat mukaan ja lähdettävä jonnekin. Tuskin mitään seuraa tulen saamaan, joten siitä voi tulla aikamoinen seikkailu. Mutta kun Malesiaan pitäisi sukeltamaankin päästä. Niin, ja Balille surffaamaan. Puhumattakaan Laosista, Vietnamista ja Kambotsasta. Miten minulla riittää aika tähän kaikkeen? :)

Tänään muuten jäin hetkiseksi miettimään, että tämä reissu on jotenkin erilainen kuin aikaisemmat ja tulin siihen tulokseen, että minä ehkä vähän 'pidättelen' itseäni. Tarkoittaen sitä, että minua melkein pelottaa, että tykästyn tähän kaikkeen niin paljon, että en haluakaan tulla takaisin. Voisiko niin oikeasti käydä? Olen myös vähän yllättynyt ikävän määrästä, koska myönnettävä on, että se on ollut vaivanani koko 3 viikon ajan. Onneksi pystyn elämään ihan normaalia elämää sen kanssa :) Niin, ja eihän se ole kuin 3 kuukautta niin Pyrykin on jo täällä. Nyt jo tuntuu, että ois niin paljon näytettävää ja niin paljon paikkoja jonne matkustaa. Niin, vain aika on rajoite.

Mutta näihin tunnelmiin. Seuraavalla kerralla taas vähemmän asiapitoisempi, enemmän kuvapainotteinen teksti. Minä lupaan!

rakkautta,
Mari