LIke/Dislike

Asiat, joista tykkään ja en tykkää Thaimaassa ja Bangkokissa. Myös asiat, jotka saavat minun iloiseksi tai surulliseksi/ärsyyntyneeksi. Ja nämä ovat vain asioita, jotka tulevat mieleeni ilman mitään järjestystä. Paljon listasta jää pois, kun kaikki ei tietenkään tule mieleen juuri tällä hetkellä.

Tykkään:
- Iloiset, hymyilevät ja ystävälliset ihmiset. Tiedä sitten johtuuko siitä, että minua ei ikinä ymmärretä. Thaimaalaisilla kuin on tapana nauraa ja hymyillä jos eivät ymmärrä.
- Tuoreet ja halvat hedelmät, varsinkin kadulta ostettuina. Harmi vain, että taidan sittenkin olla allerginen ja monille niistä. Tämän hetkisiä suosikkejani on ananas, guava ja pomelo. Mikä näistä muuten tekee näppyjä mun naamaan?
- Kun olen lenkillä, melkein jokainen luo katsekontaktin ja hymyilee. Liekö johtuu siitä, että thaimaalaisista on hauska nähdä 'farangin' hikoilevan. Pitävät minua varmaan vähän 'ting tong'.
- Platinum fashoin mall-ostoskeskus ja Chatuchak viikonloppumarkkinat. Tämän hetkiset suosikkipaikkani tehdä ostoksia. Platinum varsinkin vaatteiden osalta. Chatuchakilta voi ostaa mitä vain. Harmi vain, että täällä tosiaan kohtaa sen ongelman, että on liian iso moniin vaatteisiin...
- Ruoka. Täällä ollessa olen kasvanut enemmän ja enemmän tuliseen ruokaan. Makunystyröitäni hemmotellaan päivittäin. Tämän hetkinen (lokakuu 2010) suosikkini on Yum-Kai-Thot (tulinen kanasalaatti thaityyliin)
- Mukavat taksi-, tuktuk-, ja moottoripyörakuskit, jotka ovat rehellisiä työssään. On ihana höpötellä heille minun auttavalla thailla ja heidän yhtä huonolla englannilla. Joka kerta tekee iloiseksi.
- Naururypyt ihmisillä. Oikeasti näkee, että ihmiset hymyilevät paljon. Itsellänikin on hymy herkässä koko ajan. Luultavasti tulen siis hyvin ryppyisenä tätinä takaisin. Mutta ei se haittaa, ne saavat kertoa että olen elänyt onnellisesti. Hah, vai oliko se sittenkin se aurinko...
- Markkinat ja torit. On huippua mennä markkinoille/torille ja haistella paikallista elämää. Näissä paikoissa näkee niitä 'oikeita ihmisiä'. Sama juttu kuin noiden taksikuskien kanssa, on myös mukavaa yrittää kommunikoida ihmisten kanssa. Ja jos en jo maininnut, Thaimaassa on tapana hymyillä, kun ei ymmärrä. Siinä sitten ihmetellään ja hymyillään leveästi kaikki.
- Chulalongkorn nro. 1. Ja kaikki mahdollinen Chula-tavara.
- Näkymä parvekkeeltamme. Ei oo tylsää allasnäkymää, vaan Bangkok itsessään. Tekee hyvälle mielelle joka päivä.
- Matkustamisen helppous, varsinkin Thaimaan sisällä. Busseja lähtee tunnin välein melkein minne vaan. Onkin jännä miten vähän tätä on loppujen lopuksi käyttänyt hyväksi. Toisaalta viihdyn Bangkokissa, joten tulenpalavaa pakkoa ei ole lähtemiseen.
- Moottoripyörätaksit ja niillä matkustaminen sivuttain tiukassa kouluhameessa ruuhkan keskellä.


En tykkää:
- Useisiin maustamattomaan jugurtteihin lisätään sokeria. Muutenkin täällä tykätään makeasta ja se vaatii vähän totuttelua omille makunystyröille.
- Huijaavat taksi- ja tuktukkuskit. Onneksi näitä osaa jo välttää aika hyvin. Mutta kerran kun tulin yksin lentokentältä, taksi laittoi ensin mittarin päälle, mutta ajettuaan noin kilometrin laittoi sen pois päältä ja vaati 400 batia kyydistä. Tiesin, että matka tulleineen ei maksa kuin. 300 batia, niin en tietenkään suostunut. Siinä sitten käytiin tiukkaa vääntöä kuskin kanssa keskellä moottoritietä, jossa olin valmist poistumaan kyydistä. Sain pidettyä pääni ja mittari laitettiin takaisin päälle. En vain jaksaisi tuota vääntöä joka kerta
- Saasteet Bangkokissa. Okei, tiedostan että ollaan suurkaupungissa, mutta ei minun silti tarvitse siitä niistä tykätä. Varsinkin juokseminen kaduilla on välillä hyvin vaikeaa. Onneksi on astmapiippu mukana, joten sillä pärjätään.
- Koirat asuntomme ulkopuolella. Muuten niistä ei olisi haittaa, mutta iltaisin/öisin ne rupeavat tappelemaan keskenään ja voin kertoa, että se kuulostaa sydäntä särkevältä. Seuraavana päivänä näkeekin sitten verisiä, sokeita koiria ja pahalta tuntuu.
- Kallis kahvi. Jos haluaa hyvää kahvia, siitä pitää maksaa saman verran kuin ruoasta, ellei enemmän. Ainakin Pyry tietää, että aamu alkaa kahvilla, joten täällä sitäkin on joutunut soveltamaan. Ja aina kannattaa sanoa, että ei halua kahviin sokeria tai kondensoitua maitoa. Muuten niitä tulee, ja paljon :) Hyödyllisiä lauseita tilanteen välttämiseksi:
Mai sai nam thang, ka - Älä laita sokeria, kiitos
Mai sai nom khon, ka - Älä laita kondensoitua maitoa, kiitos :)
- Kakkivat pulut koulumme ruokalassa.

Kaiken kaikkiaan, Thaimaa on pelkästään hyvää minun silmissä. Vaikka on pieniä asioita, joista en niin välitä, se ei haittaa. Tein erittäin hyvän päätöksen tullessani tänne. Vielä kun saisi enemmän kontaktia paikalliseen väestöön, mutta se ei ole helppoa. Eniten itseäni harmittaa se etten puhu enempää thaita. Aina kun yritän oppia, ne unohtuu samaan tahtiin, kun sitä ei juurikaan käytä. Jotain jää yleensä mieleen, mutta oppiminen on ollut hidasta. Toisaalta, itsestähän se lähtee, joten ei voi muuta kuin katsoa peiliin. Kyllä minä tänne voisin vielä muuttaa, jos sellainen tilaisuus tulisi. Toivottavasti silloin vain tienaisin jotain, jotta matkustaminen (Suomeen) olisi helpompaa...

Nyt viikonlopun viettoon. Joka menee kyllä kouluhommien parissa suurimmaksi osaksi. Ainiin, sain kahdesta aineesta jo tulokset; HRM 27/30 (90 %, eli A) ja Business Finance 42/70 (60 %, eli D). Haha, eli periaatteessa Suomen arvostelun mukaan sain 10 ja 5 :D Pääsin kuitenkin läpi ton rahoituksen, joten pakko olla tyytyväinen. Ikinä en kyllä yhtä huonoa tulosta ole saanut. Melkein hävettää ilmoittaa se täällä, mutta menköön nyt, perjantain kunniaksi. Kyllä minussa edelleen pieni hikari asuu, pakko myöntää.

Mari