Indian delivery, please!

Asia, jota rakastan (yksi niistä) Bangkokissa, jos ei huvita lähteä minnekään, tai on liian kiireinen koulujuttujen kanssa, on ruoan kotiintilaaminen. Soititpa sitten McDonaldsiin tai tavalliseen thairavintolaan, aina voi tilata kotiinkuljetuksen. You gotta love it, man!

Tänään päätimme Andrean kanssa tilata jotain, koska molempien piti lukea välikokeisiin. Menimme nettiin sivustolle, jossa oli listattuna kotiinkuljettavia ravintoloita. Olimme jo aikaisemmin puhuneet intialaisesta, joten sitä päätimme tilata. Ensimmäinen puoli tuntia (vähintään) meni siihen, että yritimme ymmärtää ruokalistaa. Kyllä, se oli englanniksi, mutta heillä oli vaikka mitä ja valinnan vaikeushan siinä pääsi yllättymään.

Kun lopulta pääsimme tilaamaan, tottakai puhelimen päässä ei juurikaan osattu englantia, se olisi ollut liian helppoa. Saimme kuitenkin tilauksen tehtyä ja osoitteen annettua. Tähän meni ehkä 15-20 minuuttia. Heidän piti soittaa minulle hetken päästä, kun ovat tarkistaneet osoitteen ym. Mitään soittoa ei kuulunut, joten soitimme takaisin. He olivat ottaneet puhelinnumeroni väärin, tai enemmänkin olivat unohtaneet kirjoittaa tarvittavat numerot ylös. Mutta, ruoka oli siis tulossa.

Tässä vaiheessa aloimme olla jo supernälkäisiä. Kuitenkin, meni vielä reilu tunti ennen kuin ovelta kuului hento koputus; voi sitä riemua; ruokaa! Ruoka maksoi yhteensä kuluineen n. 570 batia, eli n. 13 euroa. Siihen hintaan saimme varmaan 6 erilaista kastiketta, 2 erilaista leipää, riisiä, jälkiruokaa ja jotain muuta, mitä emme osanneet identifoida miksikään. Huomattavasti kalliimpaa kuin yleisesti ruoka, mutta jos esim. Suomen hintoihin vertaa, halpaa kuin mikä :) Ja voi että se oli hyvää! Harvoin tilaan kasvisruokaa (vähän nolottaa tämä kyllä sanoa), mutta varmasti tämän kokemuksen jälkeen taas uskaliaammin tilaan sitä ravintoloissa. Tottakai ruokaa oli ihan liikaa ja tuli syötyä taas överit. Kaiken kaikkiaan siitä hetkestä, kun päätettiin että jotain olisi syötävä, meni vain 3 tuntia ja sitten päästiin ao. kuvan pisteeseen. Kuitenkin, oli se sen arvoista.

Voi sitä iloa ja riemua, ja tuhoamista.

Kaiken kaikkiaan meillä oli huippuilta, vaikka ikävä kyllä se lukeminen taisi jäädä huomisaamuun... Mutta, 2 koetta takana, 2 edessä ja perjantai-iltana teen jotain jota en ole ikinä tehnyt perjantai-iltaisin; opiskellut. Näin se Bangkok antaa minulle uusia kokemuksia päivittäin.

Ai niin, otin tänään vähän videokuvaa parvekkeelta. Se on ikävä kyllä tosi pimeetä. Ei täällä ihan noin synkkää ole, vaikkakin ukosti ja satoi vettä. Pitääkin muistaa ottaa videota vertailuksi sitten kun paistaa aurinko. Niin tosiaan, nythän on jo lokakuu, mikä tarkoittaa sitä, että sade ja ukkonen loppuu. Eiku...

Ensi kertaan taas!

Mari

Mid term week, milloin tämä raataminen on ohi?

Meillä on tosiaan tällä viikolla välikokeet ja niihin olenkin enempivähempi opiskellut. Minun tapauksessa ikävä kyllä taitaa olla aika vähäistä. Minun kokeet alkoivat tänään keskiviikkona Internation Business management -kokeella. Koe meni kai ihan ok. On aika vaikea kertoa, kun ei tiedä yhtään miten niitä arvostellaan. Minun tapauksessa se meni joko tosi hyvin, tai sitten läpi juuri ja juuri. Riippuen siitä miten paljon professori arvostaa minun ajatuksenjuoksua... Illalla minulla oli vielä Current Issues in Finance -kurssin esitelmä. Tai oikeastaan minulla ei ollut, koska meitä on kurssilla melkein 60 ja aikaa vain 3 tuntia, joten 20 arvottiin esittämään. En ollut onnekkaiden joukossa. Mutta siis se esitelmä piti tehdä joka tapauksessa, jonka opettaja sitten arvostelee. Kätevää, kun ei ollut koetta.

Huomenna on International Marketing -koe, joka on aikamoinen vitsi. Saamme ottaa yhden A4-kokoisen paperin mukaan täynnä muistiinpanoja. Joitakin tuo ehkä kannustaa, minä en ole vieläkään jaksanut kirjoittaa tuota paperia loppuun. Tuntuu jotenkin turhalta. Teen sen nyt yöllä ja jatkan huomenaamulla.

Perjantaina minulla on Human Resource Management -koe, johon en ole aloittanut edes lukemista. Myös samalle kurssille pitää tehdä perjantaiksi kolme tehtävää, jotka ovat n. 80 % valmiita. Eli hiljaa hyvä tulee. Huomenna riittääkin hommaa.

Sitten minulla on lauantaina yksi koe; business finance. Tämä kurssi oikeasti vähän jännittää, kun se on pelkästään laskuja. Pari ensimmäistä tuntia olin, että tämähän on helppoa, mutta nyt me lasketaan sijoutusten riskejä ja tuottoja ja ne ovat jo vähän hankalempia. Eli tuohon tenttiin on vielä kovasti tehtävää, että varmasti pääsen sen läpi :)

Lauantaina onkin sitten Andrean synttärit, joten päätimme jäädä Bangkokiin. Aluksi ajateltiin lähteä Koh Sametille, mutta ei oltaisi enää keritty viimeiseen lauttaan, koska mun koe loppuu vasta kello 4. Yksi mahdollisuus olisi ottaa pikavene, mutta jos ilma on huono, ne eivät lähde satamasta. Turha siis lähteä yrittämään. Bangkokissa kyllä löytyy tekemistä. Kaikille ja kaikkea.

Ainiin, minä muuten tein investoinnin täällä :) Siihen menikin suuri osa matkabudjetista, mutta olen tyytyväinen. Ostin MacBook Pro 13'' -läppärin. Eli Applea käytetään nyt täälläkin. Mä sain tän koneen n. 400 euroa halvemmalla kuin Suomesta, joten tuntui järkiostokselta, varsinkin kun mun entisellä läppärillä voisi heittää vaikka vesilintua ja katsoa mitä tapahtuu. Lyhyesti tarina läppärin ostosta meni näin: Kaveri osti läppärin täältä, meni kauppaan ja läppäri pöllittiin. Jätti yhteystiedot kauppaan, meni poliisilaitokselle ja teki rikosilmoituksen. Parin päivän päästä kaupasta soitettiin, että varas oli palannut samaan paikkaan taas, ja he olivat tunnistaneet hänet videokameralta (aika typerä kaveri, kun palasi noin heti takaisin rikospaikalle). Anyways, tällä välin kaveri oli käynyt ostamassa uuden läppärin, koska todella halusi sellaisen. Eli hänellä oli nyt kaksi läppäriä ja ostin toisen hyvään hintaan. Siinä löytyy yksi syy, että olen jättänyt matkustamisen näinkin vähälle :)

Mutta, nyt yritän palata taas markkinoinnin ihmeellisen maailmaan, jotta tiedän edes suunnilleen mitä minun pitää huomenna osata. Ainiin, huomenna käyn näyttämässä jalkaa vielä lääkärille. Se on jo vähän parempi ja ilmeisesti viimein lääkkeet alkoivat tehota. Oikean jalan pikkuvarvas on vielä vähän ihmeellisen värinen, mutta eiköhän sekin siitä pikku hiljaa tokene. Ja jos näin on, niin joko sunnuntaina tai maanantaina palkitsen itseni shoppailureissulla. Jos vaikka löytäisi jotain kivaa taas :)

Nyt takaisin opiskelemaan, että kerkeän nukkuakin jossain vaiheessa!

Mari

ps. Jos en ole vielä maininnut, niin minulla on ikävä Suomeen ja kaikkia mun rakkaita. Jännä juttu, kun kuvittelin, että niin ei kävisi ollenkaan. Jos haluatte ilahduttaa toiminnallanne mun päiviä täällä, saa laittaa vaikka valokuvia sähköpostiin :)

Kuulumisia

Nopeaa päivitystä elämästä täällä.

Todellakin Phuketissa sain odottaa niitä tuulia. Ja eihän niitä tullut. Paitsi tietenkin tiistaina, kun piti lähteä takaisin Bangkokiin. Mutta onneksi lento lähti vasta 9 illalla, ja tuulet alkoivat olla suotuisat n. kello 3.30 jälkeen. Ei muuta kuin leija valmiiksi ja veteen. Koska en ole mitenkään varma kiteilijä, maksoin sitten opetuksesta, kohtuullisen paljon. Mutta ei siitä enempää :)

Ensiksi otimme 14m2 leijan, jolla harjoittelimme ihan vain totuttelua veteen ja kokeilimme 'bodydraggingiä' eli leija veti minua vedessä, ei ollut lautaa tai mitään. Se onnistui ihan kiitettävästi, joten tunnin jälkeen vaihdoimmekin isompaan leijaan, koska tuuli oli edelleen niin heikko, että pienemmällä leijalla ei olisi päässyt laudan kanssa. Pumppasin sitten 17m2 leijan täyteen ja ei kun ilmaan ja kohti vesiä. Tällä kertaa otimme laudankin mukaan.

Koska aikaa oli todella vähän, pääsinkin hyvin nopeasti tositoimiin. Olin yllättynyt miten hyvin onnistuin. No sen verran pitää sanoa, että opettaja oli mukana auttamassa minua pääsemään laudalle. Mutta parin yrityksen jälkeen pääsinkin jyvälle asiasta ja pääsin ajamaan laudalla yhtämittaisesti, ilman kaatumisia, juuri sinne minne pitikin. Tunne oli mitä loistavin. Varsinkin, koska niitä tuulia oli odotettu jo neljättä päivää. Eli pääsin toteuttamaan matkan päällimmäisen tarkoituksen. Huh, mikä helpotus. Seuraavalla kerralla pitää kai uskaltaa vain mennä itsekseen... Ehkä :)

Tästä viikosta, olenhan ollut jo Bangkokissa 2 kokonaista päivää... Meillä on ensi viikolla välikokeet ja ilmeisesti niihin pitäisi opiskella ja paljon. Tämän viikonlopun yritänkin pyhittää opiskelulle ja kaikkien rästihommien tekemiselle. Onneksi ei ole oikeasti mitään rästissä, olen vain jättänyt asiat tunnetusti viime tippaan, mutta onneksi on pitkä viikonloppu, koska ensimmäinen koe on vasta keskiviikkona. Ikävä kyllä viimeinen on vasta lauantaina :(

Niin ja loppuun vielä päivitys jalastani. Se on mennyt taas pahemmaksi, joten huomenna menen taas uudestaan lääkäriin ja vaadin, että minulta otetaan verikokeet ja kaikki mahdolliset, jotta saadaan selville mikä siinä on. Ilmeisesti se on tullut Koh Samet -saarelta 3 viikkoa sitten, koska monella muulla oli samanlainen ongelma. Kyseessä on joko jokin loinen tai virus, joka pitäisi lähteä itsestään pois, mutta minulla se näyttää olevan erityisen sitkeä. Tänään varpaat alkoivat taas eristää nestettä ja turvota. Se ei kai ole ikinä mitenkään hirvittävän hyvä asia. No ehkä huomenna saan vastauksia.

Mari

ps. Olen ihan mielettömän yllättynyt miten nopeasti aika täällä menee. Enää reilu 2 kk jäljellä. Parasta ehkä on, että Pyry tulee tänne alle 2 kk päästä jo! Katselin juuri kuvia viime kesältä, joten sen kunniaksi liitänkin kuvan, joka ei liity mihinkään. Paitsi että koko viime kesä, ja viimeisin vuosi, on ollut pelkkää 'good times'! Siitä voidaankin jatkaa sitten täälläkin.

Komea pari Musen keikalla

Nai Yang

Wow,mistä aloittaisin. Aamulla lähdin kouluun ja otin kaikki tavarani mukaan, koska koulu loppui kello 12 ja lento lähti 2.40, joten aikaa ei ollut mitenkään ihan liikaa. Aikalailla juuri sen verran, että matkustin lentokentälle, tein check-inin, ostin jotain pientä syötävää ja menin koneeseen.

Lento oli oikein miellyttävä, paitsi Airasian kanssa pitää aina muistaa ottaa jotain lämmintä päällepantavaa, koska ilmastointi huutaa yleensä täysillä. Bangkokista soitin jo Davelle,, joka omistaa Kitezone-nimisen kitekoulun Nai Yang rannalla. Olin soittanut hänelle jo aiemmin tällä viikolla ja maininnut että olen mahdollisesti tulossa Sovin hänen kanssaan, että soitan kun olen Phuketin lentoketällä, niin hän lähettää jonkun henkilökunnastaan hakemaan minut. Siellä minua odottikin Whip (?) –niminen thaipoika ja hän toi minut kitekoululle. Siellä minua odotti Bryan, joka näytti paikkoja ym. Heidän asumuksensa olivat vähän liian kalliita minulle (800-1200 Batia) yöltä. Bryan kuitenkin suositteli minulle heidän vieressä olevaa paikkaa, josta voi vuokrata bungalowta.

Chun ma jak Chula!

Näin ne päivät kuuluisi aloittaa!

Varpaat kohti tulevaisuutta.

Heillä ei ollut huoneita vapaina, mutta sanoivat, että bungalown voisin saada 400 batilla per yö. Oikein mukava tyttö nimeltä Tim vei minut katsomaan näitä bungalowta. Ne olivat hyvinhyvin alkeellisia, mutta ajattelin, että ehkä kuitenkin. Kun kävelimme pois sieltä ja menimme juttelemaan hinnasta omistajan kanssa,  jolloin hinta tippui 300 batiin. Sitten he juttelivat jotain (minusta). Minulla oli siis vieläkin koulupuku päällä. Omistaja kysyi, olenko yksin ja kerroin olevani. Sen jälkeen he kertoivat, että heillä olisi yksi ilmastollinen asunto, mutta se ei ole rannalla, ja hinta olisi 500 batia. Samaan syssyyn lupasivat skootterin 150 batia per päivä. Halusin kyllä olla rannalla, mutta kävin katsomassa vielä tämän toisen paikan. Se oli oikein hyvä. Päätin jäädä sinne ensimmäiseksi yöksi. Tämän jälkeen menin sinne kitekouluun odottelemaan bungalowien omistajaa, joka lupasi hakea minut autollaan. Juttelin siellä ihmisten kanssa ja kaikki sanoivat, että 500 batia on todella hyvä hinta ilmastoiduista huoneista. Yleensä niitä ei saa täällä alle 800 batin. Tiedä sitten. Huijatiinko minua vai ei. Mutta olen tyytyväinen, jolloinhan kaikki voittavat. Niin, ja sain tähän vielä ilmaisen internetin. Eli käytän omistajien nettiä, johon sain salasanan. Huikeeta.

'Bungalow'

Oli muuten hauska kun lähdin illalla käymään syömässä. Minulla oli tosiaan skootteri, jolla huristelin. Koska Nai Yang on tosi pieni paikka, täällä on tosi helppo ajaakin sillä. Eikä ole liikaa liikennettä. No, ilmeisesti minua on helppo lähestyä myös paikallisten toimesta; varsinkin sen jälkeen kun ilmestyin tänne se koulupuku päällä. Ihmiset olivat pistäneet merkille. Menin istumaan yhteen baariin ja sieltä tulikin jo yksi thaityttö kyselemään, että olinko se mina jonka hän näki aikaisemmin. Koska oli hyvin hiljainen ilta, hän jäikin juttelemaan minun kanssani pidemmäksikin aikaa. Myöhemmin seuraan liittyi yksin reissussa oleva saksalaispoika. Lopulta vielä ko. baarin omistaja tuli juttelemaan meille. Hän itse asiassa omistaa Kitezonen rakennuksen ja hän vuokraa sitä tälle Davelle. Eli kaiken kaikkiaan hyvä saldo ensimmäiselle päivälle.

Olen ainakin yrittänyt!

Tänään lauantaina lähdinkin jo hyvissä ajoin rannalle, jossa tapasin Daven. Hän näytti minulle kartasta minne minun kannattaisi mennä ja muutenkin juteltiin kaikesta mahdollisesta, pääasiassa kiteilystä. Hetken päästä Kiaw, baarin omistaja tuli paikalle ja hän kysyi olenko syönyt jo. En ollut, joten lähdin hänen kanssaan syömään. Ruoka oli jälleen kerran mahtavaa. Menimme rantaravintolaan, eli istuimme hiekalla pienten pöytien ääressä, ilman tuoleja tietenkin. Tämän jälkeen lähdinkin kohti Nai Thon –rantaa.

Tietenkin siinä kävi niin, että eksyin ja huomasin olevani moottoritiellä.. Koska teillä on aina omat kaistat moottoripyörille, päätin jatkaa vain matkaa ja katsoa minne tie vie. Tottakai, koska olen Thaimaassa  ja on syyskuu, vettä alkoikin sataa piakkoin, ja kovaa. Ei auttanut muuta kuin etsiä suoja pahimman sateen ajaksi. Tätä jatkuikin sitten aika ajoin, ehkä noin tunnin-puolentoista. Lopulta päätin palata ‘kotiin’, mutta sitten näinkin Nai Thon –rannan kyltin ja päätin käydä siellä. Kiva ranta, todella hiljainen. Minä tykkäsin :)

Safety first

Muista varoa muuta liikkuvaa liikennettä.

Täällä kuunneltiin myös Jukka Poikaa. It's all about reggae, man.

Ikuistettu

Maisemaa

Nyt olenkin turvallisesti taas bungalowlla ja päivitän blogia. Kohta ajattelin lähteä syömään ja katsomaan mitä sunnuntai-ilta tuo tullessaan. Tuulia täällä ei tosiaan ole näkynyt, joten muuta aktiviteettia on pakko keksiä.

Kaikki on todellakin hyvin. On jotenkin todella rauhoittavaa ja mukavaa matkustaa itsekseen. Ihmisiin tutustuminen on niin paljon helpompaa kuin isoissa ryhmissä. Niin, ja koska  kyseessä on pieni pieni kaupunkin, moni on jo bongannut ‘farangin’, joka matkustaa yksin. Outoa, ajattelin kuitenkin, että ne olisivat hyvinkin tavallinen näky täällä. Niin, ja vielä vinkki kaikille, että skootterin vuokraaminen on tosiaan se juttu, mitä kannattaa tehdä. Näkee niin paljon paremmin myös paikallisten elämää kun eksyy mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

Äidille vielä, että jalka on jo parempi; pystyn käyttämään  jo muitakin kenkiä kuin flipflopeja. Sain tosiaan ne uudet antibiootit, mutta lopetin niiden syömisen, koska minulla on ollut nyt monta päivää hengenahdistusta ja en osaa vielä tällä hetkellä yhdistää sitä mihinkään muuhun kuin noihin uusiin lääkkeisiin. Varsinkin kun unohdin ottaa allergialääkkeet mukaan, niin on ehkä vain parempi odottaa ja katsoa miten käy

Myöhemmin lisää sitten loppureissusta.

Ps. Jostain syystä en pysty lisäämään kuvia nyt, teen sen siis myöhemmin. Pitäkää silmällä siis tätäkin blogimerkintää

Erilainen ja ikimuistoinen oppitunti

Tälle kertaa kerron suurpiirteisesti kahdesta erilaisesta kurssista, joille olen ilmoittautunut. Tämä aihe nousi esille, koska meillä on tällä viikolla ollut niin kovin eritasoisia kursseja.

Keskiviikkona oli kauan odotettu viininmaistelu-tunti Current Issues in Finance -kurssilla. Menimme Grand Hyatt -hotelliin, jossa siis pidettiin ensin oppitunti ja sen jälkeen maisteltiin viinejä ja kuunneltiin luentoa kuinka niihin voi sijoittaa.

Minä ja Andrea innostuneina

Moni varmasti tietää, että minä Rakastan viiniä, varsinkin punaviiniä. Thaimaassa viinin hinta on vain ihan käsittämättömän korkea, johtuen kovasta verotuksesta melkein 400 %, joka on ihan käsittämätön määrä. Tämä johtuu taas viskiyhtiöiden kovasta lobbauksesta, joka pitää siis viiniverotuksen, ja maahan tuomisen kovana ja viskin hinnan taas alhaisena. Olen myös kuullut, että Thaimaa olisi aloittamassa omaa viinituotantoa, jonka takia yrittää pitää viinin maahantuonnin mahdollisimman kalliina. Varmaan molemmissa ajatuksissa on perää. Ainiin, viski  on täällä ihan jäätävän halpaa; 0.75 l pullon saa halvimmillaan 5 eurolla. Sitä voi sitten verrata viinipulloon, josta saa maksaa vähintään sen 15 euroa monissa paikoissa.

No mennäänpäs asiaan. Keskiviikkoiltainen maistelu oli oikeasti asiapitoinen ja mielenkiintoinen. Meille tarjottiin 2 erilaista valkoviiniä ja 3 erilaista punaviiniä. Sen verran täytyy myöntää, että ihan oikeaoppisesti maistelu ei mennyt, koska harva taisi viiniä pois suustaan sylkeä :) Hauskaa oli ja loppuiltakin meni oikein mukavissa merkeissä. Oli ehkä paras tunti ikinä :D Ehkä tästä innostuneena minä rupeankin sijoittamaan vain viineihin.  Noi osakemarkkinat kun ovat so last season.

Heaven

Itsehän olen melkein jo ammittalainen

Fiilistelyä

Mistä tämä asia tuli oikein mieleeni oli, kun istuin torstaina, eli eilen, toisella tunnilla International Marketing -nimeltään. Sen opetus on ihan jäätävän tylsää ja huonoa. Okei, vaikea kilpailla viininmaistelua vastaan, mutta tuo finance-opettaja on muutenkin tosi hyvä puhumaan ja opettamaan. Hänen 3 tunnin luennot eivät ole ikinä mitenkään kidutusta vaan oikeasti oppii uutta ja vielä mielenkiintoisella otteella. Markkinoinnin opettaja taas tuo joka tunnille vieraspuhujan (joka on sinänsä hyvä) mutta kun he on tuotu opettamaan meitä sinne. Yleensähän siis vierasluennoitsijat kertovat mitä haluavat, esim. yrityksestään, liiketoiminnastaan etc. Mutta näillä luennoilla ne opettavat meitä suoraan kirjasta. Vielä kun joku kertoisi minulle mikä hyöty siitä on; he vain siis tulevat ja tekevät meidän opettajan työt hänen puolestaan.

Eilen tosiaan oli taas yksi tällainen tunti, joten päätin toisen puoliskon käyttää käymällä meidän yliopiston omassa sairaalassa näyttämässä tota jalkaa. Sain uudet antibiootit, joten toivotaan, että se alkaisi näyttää jo normaalilta pikku hiljaa. Kipuahan siinä ei ole, mutta varpaat näyttävät niiiiin rumilta. Ja varsinkin kun voin käyttää vain flipflopeja, ne myös näkyvät kaikille. Mutta, ehkä jo ensi viikolla kaikki on paremmin. Ainiin, piti vielä mainita, että tuo Chula-sairaala on meille opiskelijoille ilmainen; jopa lääkkeet. Olin oikein iloisesti yllättynyt tästä.

Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa. Minä lähden huomenna lauantaina Phuketiin yksin. Tarkoituksena on toivoa tuulia, jotta pääsisin vihdoin aloittamaan kiteilyn, mutta sääennuste näyttää surkealta. Lähden joka tapauksessa, joten katsotaan miten siinä käy.

Mari

Kulttuurilauantai

Eilen meillä oli BBA-toimiston järjestämä kulttuuriretki vaihto-opiskelijoille ja meidän 'thaibuddeille'. Tapasimme koululla n. kello 8, josta lähdimme busseilla kohti Nakhom Pathom. Se sijaitsee noin 56 kilometriä Bangkokista länteen/luoteeseen, mutta ymmärtääkseni se kuuluu Bangkok metropolitan -alueeseen. Pakko muuten mainita, että meille oli varattu myös aamiaista bussimatkalle; McDonald's burgereita :)

Ensimmäiseksi saavuimme Rose Garden Riverside -nimiseen kulttuurikeskukseen, jossa saimme tehdä kaikki thaiaktiviteetteja, kuten riisinviljelyä, hedelmien kaivertamista, saviruukkujen tekoa. Opimme myös esim. miten thaisilkkiä kerätään. Paikka oli oikein mielenkiintoinen ja varmasti erilainen verrattuna missä sitä yleensä pyörii. Aluksi kierrettiin ja katsottiin läpi kaikki aktiviteetit jonka jälkeen meille jäi omaa aikaa kokeilla haluamiamme. Mietimme kyllä, että oliko keskus tarkoitettu enemmän lapsille, koska aktiveetit olivat jotain, mitä teimme joskus ala-asteella... Mutta oli kyllä silti aivan uskomattoma kivaa ja huikeeta.

Keskuksen jälkeen suuntasimme syömään joen rantaan. Ruoka oli aivan uskomattoman hyvää. Meillä taisi olla jotain 6-7 eri pääruokaa, joita jaoimme pöydän kesken. Ikävä kyllä tässä vaiheessa en näköjään jaksanut enää räpsiä kuvia. Harmi juttu. Iltapäivällä menimme vielä vierailemaan temppelissä, mutta siinä vaiheessa kaikki alkoivat olla jo todella väsyneitä. Matka takaisin Bangkokiin menikin sitten hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Alla päivästä lisää kuvina.

Innokas luokkaretkeläinen

Riisinviljelyä ja -keräystä

Musiikkia

Hedelmien ja vihannesten kaiverrusta. Minä en ole tehnyt näitä :)

Thaisilkin keräämistä

Hei, minun piti tehdä tämä!

Omin pikkukätösin, rakkaudella.

Pupulle sattui onnettomuus ennen kuin pääsimme lähtemään koko alueelta.

Niin, ne rummutstaidot

Lounas, tai osa siitä

Sellainen erilainen päivä meillä siis oli. Voisin vielä mainita väliaikatietoja tuosta jalastani. Olen tosiaan syönyt nyt antibiootteja ja kipulääkkeitä ihan kiukulla. Ikävä kyllä mitään mieletöntä eroa en ole huomannut, paitsi että kipua en tunne koko aikaa, vain silloin kun lääkkeen vaikutus loppuu. Ajattelin mennä huomenna ehkä lääkäriin näyttämään niitä uudestaan. Näyttää siltä, että varpaissa olisi rakkuloita ja ne ovat nyt alkaneet vuotamaan, kai se on ihan hyvä, mutta ikävä kyllä ne vuotavat myös verta, jonka seurauksena varpaat ovat ihan siniset. En nyt kehdannut ottaa kuitenkaan kuvaa demonstroidakseni tilannetta :)

Tuntuu, että olen unohtanut mainita jotain todella tärkeää. Mutta ehkä se on vain kuvitelma. Nyt minun pitää taas mennä, koska olemme menossa syömään illallista Chinatowniin. Kaikki ovatkin kehuneet tosi paljon ruokaa siellä. Olen siis hyvin innoissani.

Seuraavaan kertaan taas!

Mari

Ensimmäinen kosketus terveydenhuoltoon.

Jaahas, menihän siinä reilu kuukausi ennen kuin minun piti sairaalassa käydä. En kuitenkaan hakeutunut hoitoon vatsavaivojen tai kuumeen takia, vaan varpaiden. Jostain syystä tuntemattomasta, oikea jalka alkoi temppuilla viime viikonloppuna. Ajattelin sen olevan ohimenevää enkä kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Kunnes tiistaina kipu oikean jalan pienimmissä varpaissa oli niin suuri, että en pystynyt varaamaan niille painoa ollenkaan. Tai muutenkaan olemaan normaalisti, tai nukkumaan kunnolla. Tällaisia pikku juttuja. Puhumattakaan siitä kuinka turvonneet ne olivat!

Keskiviikkona koulun jälkeen menin sitten The Bangkok Christian Hospital -nimiseen sairaalaan. Se on kohtuu lähellä missä asun. Sairaala ei ollut mitenkään superhieno ja ikävä kyllä englanninkielen osaaminen ei ollut myöskään huipussaan. En tosiaan pystynyt kävelemään kunnolla, niin minut laitettiin istumaan pyörätuoliin, jolla minua kuljetettiin henkilökunnan toimesta paikasta toiseen.

Aluksi rekisteröin itseni 'potilaaksi/asiakkaaksi' miten ikinä haluaa sitä kutsua. Sitten odottelin lääkärin luokse pääsyä. Kun pääsin lääkärin luokse, hän halusi ottaa jalasta röntgenkuvan. Yritin kyllä sanoa, että enköhän minä tietäisi jos olisin lyönyt sen johonkin, mutta kuvat otettiin, eikä niissä tietenkään mitään ollut. Matka röntgeniin oli hauska, koska piti mennä koko rakennuksen läpi ja yhdessä aulassa oli pianisti ja laulaja viihdyttämässä (?) potilaita. Yritin katsoa onko se jokin eri rakennus, mutta ihan samaa sairaalaa se oli. Kun kuvat oli otettu, menin takaisin lääkärin luokse, joka siis totesi ettei se ole murtuma... Ja eikä hän osannut sanoa mikä se oli. Mikään infektio se ei kuulemma ollut, koska siihen yleensä liittyy korkea kuume, jota minulla ei ole ollut. Sain sitten kasan lääkkeitä ja olinkin valmis lähtemään.

Nyt olen pumpannut itseni oikein mukavaksi antibiooteilla ja muilla lääkkeillä. Turvotus on ehkä vähän laskenut, mutta kyllä sen näkee vielä selvästi. Kipua en juurikaan tunne, mutta sen epäilen johtuvan lääkkeistä, ei siitä, että jalka olisi parantunut. Päätin, että menen viimeistään maanantaina toiselle lääkärille, jos jalka ei ole lähtenyt paranemaan kunnolla siihen mennessä. Meillä on koulussa oma sairaala, jonne ajattelin seuraavaksi mennä. Se on kaiken lisäksi ilmainen. Yritin mennä sinne eilen torstaina, mutta siellä ei ole enää lääkäreitä 4 jälkeen, minkä takia menin siis toiseen sairaalaan. Ja kysyjille, en tosiaan tiedä mikä se on. Onko joku virus, epäpuhtaus, bakteeri tms. mennyt sinne. Seuraavalla kerralla menen sairaalaan jossa varmasti puhutaan englantia, eikä vain tungeta lääkkeitä kouraan. Hintaa tälle reissulle lääkkeineen tuli n. 50 euroa. Sen verran pitää mainostaa Pohjolaa, että laitoin heille saman tien eilen viestiä verkkopankin kautta tapahtuneesta ja tänään tuli vastaus ja tieto, että korvaavat tuon käynnin ensi viikon aikana. Eli mukava tietää, että vakuutusta ei missään nimessä ole turhaan ottanut.

Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa. Ai niin, Suomessakin on uutisoitu niistä kolmesta räjähtämättömästä pommista, jotka löytyi eilen. Eilen ei asiaa voinut huomata mitenkään, vaikka pyörin sairaalareissun jälkeen Silom-alueella. Tänään menin Miinan ja Jessican kanssa ennen koulun alkua Platinum Fashion Mall -nimiselle ostarille ja siellä huomasi, että ainakin turvamiehiä ja poliiseja liikkui tavallista enemmän. He myös ohjasivat ihmisiä kohtuu tarkasti missä sai liikkua ja missä ei. Ei ole mitään hengenhätää, mutta pitää ehkä vähän miettiä liikkeitään eli missä kannattaa liikkua ym. Iskut ymmärtääkseni liittyvät 19.9.2006 tapahtuneeseen sotilasvallankaappaukseen, jolla kaadettiin pääministeri Thaksin Shinawatra. Tuttu nimi varmasti kaikille :) Täällä hänestä kuuleekin jonkin verran tarinaa. Mutta, ei huolta koti-Suomessa, kaikki hyvin täällä ja lupaan olla varovaisempi tulevina viikkoina!


Mari

Mitä minulle kuuluukaan?

Jaahas, näin sitä sitten laiskistuu, tämänkin suhteen. Toisaalta, olen kyllä ollut tämän viikon ihan superkiireinen, kun viime vkl meni tosiaan Koh Sametilla ja sitten kaikki mahdolliset koulujutut jäikin rästiin, joten pusersin niitä alkuviikon.

Koh Samet oli oikein mukava ja ihastuttava pikku saari. Jälleen kerran lähdettiin lauantaiaamuna Ekkamae-bussiasemalta, n. 20-25 minuutin taksimatkan päästä meidän asunnolta. Matka bussilla kestää n. 3 h per suunta, jonka jälkeen otetaan vielä lautta n. 45 minuuttia. Matkaa menopaluulle tulee 370 bahtia, n. 9 euroa.

Koh Samet on kansallispuisto, joten sinne pitää maksaa 200 bahtin sisäänpääsymaksu. Thaimaassa onneksi saa monesti opiskelijat (paikalliset) alennusta, joten meidän ei tarvinnut maksaa kuin 40 bahtia per henkilö. Säästö se on pienikin säästö.

Meitä oli liikkeellä n. 10 hengen ryhmä, eli jälleen ryhmämatkustelua luvassa. Kaveri oli ollut siellä aikaisemmalla viikolla, ja hän suositteli meitä menemään Naga Bungalows -nimiseen mestaan. Sieltä otettiinkin bungalowt meille, koska hinta-laatusuhde oli hyvä; meitä nukkui 3 yhdessä bungalowssa á 500 bahtia eli yhdelle jäi yhdeksi yöksi hintaa n. 4 euroa. Tähän hintaan kuului oma suihku, jos ei ottanut omaa suihkua ja vessaa, hinta oli vieläkin vähemmän.

Väri. Kyllä, kaikki oli pinkkiä.

Koh Samet oli pääasiassa fiilistelyä. Lauantaina kun tultiin, ilma oli pilvinen, mutta lähdettiin rannalle joka tapauksessa. Yht´äkkiä nousikin jostain kovemman luokan myrsky, joka repi jopa oksia puista. Se ei kuitenkaan kestänyt pitkään, mutta siinä vaiheessa kello olikin jo sitä luokkaa, että illalle ei oikein muuta voinut keksiä kuin ruokaa ja ilta-aktiviteetteja.

Vesileikkejä

Ao Hin Khok

Beware!

Ruoka Koh Sametilla olikin aivan upeaa. Kun on saarilla, kannattaa syödä mahdollisimman paljon kalaruokia, koska silloin ainakin tietää mistä se kala on ja yleensä voi olettaa, että se on tuorettakin. Vkl aikana tulikin syötyä ihan kohtuulisen  :)

Takaisin Bangkokiin lähdin maanataiaamuna. Porukka oli jo jakaantunut ja lähtenyt eri aikoihin takaisin. Koh Samet on kiva reissu paikka, koska matka sinne ei tosiaan kestä kauan, niin sinne voi matkustaa lyhyemmäksikin ajaksi.

Tosiaan tämä viikko olikin sitten koulupainotteinen. Minulla oli koulu tiistaista perjantaihin, koska jos luento perutaan se pitää korvata, joten minulla oli tällä viikolla 2 korvaavaa luentoa. Yksi niistä oli perjantai-iltana klo 5.15-8.15. Varsinkin kaikki vaihtarit oli asiasta ihan huikean innoissaan.

Perjantaina meillä olikin vaihtoporukalla bileet ja oli oikein mukavaa nähdä taas vaihteeksi melkein kaikkia. Ja varsinkin kun kyseessä oli ns. kotibileet. Jossain vaiheessa yötä lähdettiinkin kohti jatkopaikkaa, mutta suurin osa, suosituista, yökerhoista oli suljettu poliisin toimesta. Eli en tiedä tilannette tarkemmin, mutta poliisi oli kai tehnyt ratsian (?) ja sulkenut n. 5-6 yökerhoa. Ehkä mielivaltaisesti, ehkä ei.

@ Bed Supperclub

Täällä muutenkin on aika mielenkiintoinen koko baarikulttuuri. Periaatteessa laki sanoo, että baarien pitää mennä kiinni kello 2. Monet menevätkin, mutta sitten on jatkoclubeja, jotka pysyvät auki ymmärtäkseni kello 6 asti. Nämä paikat maksavat sitten lahjusrahoja poliiseille, jotta ne pysyvät auki. Niin, This is Thailand, ilmeisesti lahjonta ja muutenkin korruptio tuntuu olevan aika syvällä tässä kulttuurissa. Rahalla saa, mitä vaan.

Launtaiaamuna lähdinkin Aimin ja Zevin kanssa kohti Ayuttayahia, se on entinen Thaimaan pääkaupunki. Pääasiassa siellä kierretään temppelistä toiseen. Matka sinne on todella kätevä, ja halpa; päärautatieasemalta lähtee juna n. kerran tunnissa. Matka kestää n. 2 h mutta mikä parasta, yksi suunta maksaa 15 bahtia, alle 50 senttiä. Näitä juniahan siis käyttää pääasiassa thait ja pihit turistit, mutta omasta mielestä juna oli oikein mukava, sellainen lähijunan tuntuinen, avoiminen ikkunoineen, ilman ilmastointia.

Hua Lamphong -rautatieasema

Junamatkailua

Ayuttaya oli oikein mukava paikka, mutta ehdottomasti mitä pitää tehdä, on vuokrata skootterit, jotta pääsee liikkumaan helposti. Me yritettiin kyllä vuokrata, mutta koska oli lauantai, niitä ei löytynyt. Kävimme juttelemassa vaikka kuinka monelle kojulle ja kaikki olivat vuokranneet ne jo. Toinen vaihtoehto oli polkupyörät, mutta jostain syystä ei lähdetty siihen. Mun mielestä se olisi ollut huippuidea. Sovittiin sitten tuktukin kanssa hinta, että se ajelutti meitä ympäriinsä. Sinänsä hyvä diili, mutta mieluummin en ottaisi oikeastaan ikinä noita tuktukeja.

Wat Yai Chaimongkhon

Smoking Buddha? Oh, dear...

Tuktuk

Lauantai-ilta olikin chilli, käytiin syömässä sushia, jonka jälkeen mentiin keilaamaan. Hirveätä uhoa oli ilmassa, mutta niinhän siinä kävi, että minä voitin kaikki. Voi sitä riemua ja vahingoniloa :D

Niin ei me mitään ammattilaisia olla

Tällä kertaa tuli pikakatsaus viime aikaisiin tapahtumiin.  Olen edelleen hengissä. Viikko oli tosiaan kiireinen, koska kouluakin oli melkein joka päivä vähintään 7 asti... Tänään tosiaan aion tehdä jo valmiiksi kouluhommia, joten ehkä ensi viikolla on taas enemmän aikaa kirjoitella oikeaa asiaa.

Mari