Ensimmäinen kosketus terveydenhuoltoon.

Jaahas, menihän siinä reilu kuukausi ennen kuin minun piti sairaalassa käydä. En kuitenkaan hakeutunut hoitoon vatsavaivojen tai kuumeen takia, vaan varpaiden. Jostain syystä tuntemattomasta, oikea jalka alkoi temppuilla viime viikonloppuna. Ajattelin sen olevan ohimenevää enkä kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Kunnes tiistaina kipu oikean jalan pienimmissä varpaissa oli niin suuri, että en pystynyt varaamaan niille painoa ollenkaan. Tai muutenkaan olemaan normaalisti, tai nukkumaan kunnolla. Tällaisia pikku juttuja. Puhumattakaan siitä kuinka turvonneet ne olivat!

Keskiviikkona koulun jälkeen menin sitten The Bangkok Christian Hospital -nimiseen sairaalaan. Se on kohtuu lähellä missä asun. Sairaala ei ollut mitenkään superhieno ja ikävä kyllä englanninkielen osaaminen ei ollut myöskään huipussaan. En tosiaan pystynyt kävelemään kunnolla, niin minut laitettiin istumaan pyörätuoliin, jolla minua kuljetettiin henkilökunnan toimesta paikasta toiseen.

Aluksi rekisteröin itseni 'potilaaksi/asiakkaaksi' miten ikinä haluaa sitä kutsua. Sitten odottelin lääkärin luokse pääsyä. Kun pääsin lääkärin luokse, hän halusi ottaa jalasta röntgenkuvan. Yritin kyllä sanoa, että enköhän minä tietäisi jos olisin lyönyt sen johonkin, mutta kuvat otettiin, eikä niissä tietenkään mitään ollut. Matka röntgeniin oli hauska, koska piti mennä koko rakennuksen läpi ja yhdessä aulassa oli pianisti ja laulaja viihdyttämässä (?) potilaita. Yritin katsoa onko se jokin eri rakennus, mutta ihan samaa sairaalaa se oli. Kun kuvat oli otettu, menin takaisin lääkärin luokse, joka siis totesi ettei se ole murtuma... Ja eikä hän osannut sanoa mikä se oli. Mikään infektio se ei kuulemma ollut, koska siihen yleensä liittyy korkea kuume, jota minulla ei ole ollut. Sain sitten kasan lääkkeitä ja olinkin valmis lähtemään.

Nyt olen pumpannut itseni oikein mukavaksi antibiooteilla ja muilla lääkkeillä. Turvotus on ehkä vähän laskenut, mutta kyllä sen näkee vielä selvästi. Kipua en juurikaan tunne, mutta sen epäilen johtuvan lääkkeistä, ei siitä, että jalka olisi parantunut. Päätin, että menen viimeistään maanantaina toiselle lääkärille, jos jalka ei ole lähtenyt paranemaan kunnolla siihen mennessä. Meillä on koulussa oma sairaala, jonne ajattelin seuraavaksi mennä. Se on kaiken lisäksi ilmainen. Yritin mennä sinne eilen torstaina, mutta siellä ei ole enää lääkäreitä 4 jälkeen, minkä takia menin siis toiseen sairaalaan. Ja kysyjille, en tosiaan tiedä mikä se on. Onko joku virus, epäpuhtaus, bakteeri tms. mennyt sinne. Seuraavalla kerralla menen sairaalaan jossa varmasti puhutaan englantia, eikä vain tungeta lääkkeitä kouraan. Hintaa tälle reissulle lääkkeineen tuli n. 50 euroa. Sen verran pitää mainostaa Pohjolaa, että laitoin heille saman tien eilen viestiä verkkopankin kautta tapahtuneesta ja tänään tuli vastaus ja tieto, että korvaavat tuon käynnin ensi viikon aikana. Eli mukava tietää, että vakuutusta ei missään nimessä ole turhaan ottanut.

Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa. Ai niin, Suomessakin on uutisoitu niistä kolmesta räjähtämättömästä pommista, jotka löytyi eilen. Eilen ei asiaa voinut huomata mitenkään, vaikka pyörin sairaalareissun jälkeen Silom-alueella. Tänään menin Miinan ja Jessican kanssa ennen koulun alkua Platinum Fashion Mall -nimiselle ostarille ja siellä huomasi, että ainakin turvamiehiä ja poliiseja liikkui tavallista enemmän. He myös ohjasivat ihmisiä kohtuu tarkasti missä sai liikkua ja missä ei. Ei ole mitään hengenhätää, mutta pitää ehkä vähän miettiä liikkeitään eli missä kannattaa liikkua ym. Iskut ymmärtääkseni liittyvät 19.9.2006 tapahtuneeseen sotilasvallankaappaukseen, jolla kaadettiin pääministeri Thaksin Shinawatra. Tuttu nimi varmasti kaikille :) Täällä hänestä kuuleekin jonkin verran tarinaa. Mutta, ei huolta koti-Suomessa, kaikki hyvin täällä ja lupaan olla varovaisempi tulevina viikkoina!


Mari