Miten tässä näin kävi? Vastahan sitä ihmetteli Helsinki-Vantaalla kirkkaan keltainen huppari yllä, että mitä ihmettä tämä tuleva syksy tuo tullessaan ja tässä sitä ollaan; koeviikko takana ja edessä uudet haasteet ja seikkailut.
Nämä pari viimeistä viikkoa ovat olleet ihan superkiireiset. Tämä viikko oli tosiaan koeviikko ja viime viikko meni erilaisten kouluprojektien ja ryhmätöiden parissa. Viime viikkohan piti olla minun opiskeluviikko loppukokeita varten, mutta toisin kävi :)
Pyrde tosiaan tuli myös launtaina, joten voitte rakkaat ihmiset kuvitella miten hyvin olen keskittynyt mihinkään kokeisiin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ihan hyvin ne ovat menneet, katsotaan sitten tarkemmin kun tulokset tulevat :) Täytyy vielä mainita, että tänään oli henkilöstöjohtamisen koe ja tein henkilökohtaisen ennätyksen; en lukenut kokeeseen ollenkaan ja kirjoitin 1h15minuutissa yhteensä reilu 7 sivua tekstiä. Katsotaan sitten mitä professori piti sen laadusta.
Mutta kyllä, nyt tämä on siis ohi. Tulin juuri juhlista, joissa näytettiin Aimin tekemä video meistä Nonsi-asukeista. Kyllä siinä kyyneleet tulivat silmiin. Luultavasti se postataan facebookkiin ja viimeistään kotona näytän sen sitten niille, jotka eivät sitä ole muuten nähneet :) Siitä näkee mukavan yleiskatsauksen ihmisiin ja ehkä jopa meidän elämään täällä ihmemaailmassa.
Minulla on vaikea lopettaa tätä blogia mitenkään järkevästi, koska minun matka jatkuu vielä. Maanantaina lähdetään Pyryn kanssa kohti Australiaa ihmettelemään sikälaista elämää. Tästä lähtien meidän seikkailuista voi lukea osoitteesta http://ajatuksiarajoilta.blogspot.com/ . Toivottavasti löydätte aikaa lukea myös sitä.
Minä en osaa sanoa enää mitään järkevää. Ollut huikea syksy, olen kokenut unohtumattomia kokemuksia, olen tutustunut uskomattomiin ihmisiin, olen kliseisesti löytänyt taas palan itseäni. Minun on hyvä jatkaa tästä eteenpäin, rauhallisin mielin. Harvoin olen elämässäni ollut näin varma asioista, mutta nyt kaikki tuntuu vain niin oikealta ja järkevältä. Odotan kuitenkin hirveästi Suomeen paluuta. Minulla on iso ikävä rakkaita siellä.
Sen haluan vielä jakaa kanssanne, että jos jotain olen tällä reissulla oppinut itsestäni ja maailmastani, niin vaikka etsintää ei ikinä saa lopettaa, eikä kyseenalaistamista vierastaa, alan olla pikku hiljaa tottunut ajatukseen, että paikallaankin on hyvä olla.
Näissä tunnelmissa, ironisesti kylläkin, jatkan kohti uusia seikkailuja. Paikallaan olemisen aika tulkoon myöhemmin.
Rakkaudella,
Mari
perjantai 26. marraskuuta 2010
lauantai 13. marraskuuta 2010
Lopunalkua
Jaahas, blogimerkinnät sen kuin vähenevät. Nyt kyllä alkaa taas olla kohtuullisen kiire, kun loppukokeet alkavat lähestyä (viikon päästä) ja deadlineja on koko ajan minkäkin kurssin kanssa. Joissakin kursseissa on vielä enemmän kuin yksi tehtävä/raportti, joten kiirettä silleen yrittää pitää.
Jotenkin tuntuu, että ei teekään täällä enään mitään. Tiistaina oli jo jäähyväisjuhlat koulun puolesta. Oli kyllä tosi kiva, kun järjestivät sellaisen. Se oli myös palautteen anto tilaisuus, jotta saatiin kertoa mikä on ollut hyvää ja missä asioissa olisi ehkä parantamisen varaa. Ja lopuksi tietenkin syötiin enemmän kuin hyvin. Aroi mak mak!
Torstaina kävin sellaisessa Pohjoismaalaisten verkostautumisillassa, jonka järjesti Tanskan kauppakamari. Sekin oli ihan mukava tilaisuus, vaikka kyllähän sitä näin suomalaisena vähän eriasemassa on muiden pohjoismaalaisten kanssa ton kielen kanssa. Hauskaa oli kuitenkin joka tapauksessa.
Äsken tulin itse asiassa luistelemasta. Se oli kyllä huippua. Erääseen ostariin (Esplanade Mall) oli rakennettu luistelurata, Sub Zero Skating Club ja mentiin isolla porukalla sitten sinne. Se oli kyllä huippu hauskaa, varsinkin kun jotkut olivat luistinten päällä ihan ensimmäistä kertaa. Kaatumisilta ei voitu välttyä ja vain yksi tyttö joutui sairaalaan paikattavaksi, joten kaiken kaikkiaan meni ihan hyvin :)
Mulla on tosiaan ristiriitaiset tunteet tämän vaihdon loppumisesta. Hauskaa, ihanaa ja huippua on ollut, mutta toisaalta on ihanaa kun tämä on ohi. Yksi parhaista jutuista kyllä on, että minun ei tarvitse olla mukana vastentahtoisesti enää tässä kaikessa draamassa :) Toisaalta kaikki se on vahvistanut omaa näkökantaa tiettyihin asioihin, joten jotain hyötyäkin siitä on ehkä ollut, ehkä.
Nämä viime viikot ovat olleet hyvin rauhallisia, tarkoittaen että olen pysynyt Bangkokissa ja touhuillut täällä kaikkea. Harmittaa se väliin jäänyt Kambotsan reissu, mutta sinne pitää mennä sitten joku toinen kerta. Angkor Watilla tulen kyllä elämäni aikana vielä vierailemaan, ennemmin tai myöhemmin. Olenkin tässä ruennut laatimaan uudenlaista matkasuunnitelmaa, joka pitää esitellä Pyrylle :)
Huomaa tosiaan, että on jotenkin oma tilanne rauhoittunut täällä, haluan vain saada kaikki hommat pois alta ja luettua kokeisiin ennen kuin Pyry tulee. Hän tulee siis juuri loppukokeiden ajaksi. Eli, siinä on tarpeeksi motivaattoria hoitaa hommat kuntoon :) Tasan viikon päästä pitäisikin jo olla täällä. Vähän hölmöä, mutta ajatukset pyörii tällä hetkellä enemmän tulevassa.
Aion kuitenkin päivittää tätä blogia meidän matkankin ajan. Ellei sitten tehdä uutta yhteistä. Mutta siitä tietenkin sitten kerron jos näin käy. Kameraa ei vielä ole, mutta se on tulossa. Toivottavasti jo Thaimaahan, mutta voi olla, että saamme sen vasta Australiassa. Ostin sitten tällaisen, keltaisena tottakai: http://www.panasonic.fi/html/fi_FI/Tuotteet/Digitaalikamera+-+Lumix/Esittely/Lumix+FT2/5181337/index.html#anker_5185235
Tämäkin on veden- ja iskunkestävä, joten juuri sopiva harrastamiseen. Odotan jo innolla sukeltamista/snorklaamista että saa ihania kuvia merenelävistä tännekin liittää :) Jeeeee.
Mutta nyt yritän rueta nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä kouluhommien ääreen hyvissä ajoin. Kerkeäis sitten tehdä jotain muutakin :)
Mari
Jotenkin tuntuu, että ei teekään täällä enään mitään. Tiistaina oli jo jäähyväisjuhlat koulun puolesta. Oli kyllä tosi kiva, kun järjestivät sellaisen. Se oli myös palautteen anto tilaisuus, jotta saatiin kertoa mikä on ollut hyvää ja missä asioissa olisi ehkä parantamisen varaa. Ja lopuksi tietenkin syötiin enemmän kuin hyvin. Aroi mak mak!
Torstaina kävin sellaisessa Pohjoismaalaisten verkostautumisillassa, jonka järjesti Tanskan kauppakamari. Sekin oli ihan mukava tilaisuus, vaikka kyllähän sitä näin suomalaisena vähän eriasemassa on muiden pohjoismaalaisten kanssa ton kielen kanssa. Hauskaa oli kuitenkin joka tapauksessa.
Äsken tulin itse asiassa luistelemasta. Se oli kyllä huippua. Erääseen ostariin (Esplanade Mall) oli rakennettu luistelurata, Sub Zero Skating Club ja mentiin isolla porukalla sitten sinne. Se oli kyllä huippu hauskaa, varsinkin kun jotkut olivat luistinten päällä ihan ensimmäistä kertaa. Kaatumisilta ei voitu välttyä ja vain yksi tyttö joutui sairaalaan paikattavaksi, joten kaiken kaikkiaan meni ihan hyvin :)
Mulla on tosiaan ristiriitaiset tunteet tämän vaihdon loppumisesta. Hauskaa, ihanaa ja huippua on ollut, mutta toisaalta on ihanaa kun tämä on ohi. Yksi parhaista jutuista kyllä on, että minun ei tarvitse olla mukana vastentahtoisesti enää tässä kaikessa draamassa :) Toisaalta kaikki se on vahvistanut omaa näkökantaa tiettyihin asioihin, joten jotain hyötyäkin siitä on ehkä ollut, ehkä.
Nämä viime viikot ovat olleet hyvin rauhallisia, tarkoittaen että olen pysynyt Bangkokissa ja touhuillut täällä kaikkea. Harmittaa se väliin jäänyt Kambotsan reissu, mutta sinne pitää mennä sitten joku toinen kerta. Angkor Watilla tulen kyllä elämäni aikana vielä vierailemaan, ennemmin tai myöhemmin. Olenkin tässä ruennut laatimaan uudenlaista matkasuunnitelmaa, joka pitää esitellä Pyrylle :)
Huomaa tosiaan, että on jotenkin oma tilanne rauhoittunut täällä, haluan vain saada kaikki hommat pois alta ja luettua kokeisiin ennen kuin Pyry tulee. Hän tulee siis juuri loppukokeiden ajaksi. Eli, siinä on tarpeeksi motivaattoria hoitaa hommat kuntoon :) Tasan viikon päästä pitäisikin jo olla täällä. Vähän hölmöä, mutta ajatukset pyörii tällä hetkellä enemmän tulevassa.
Aion kuitenkin päivittää tätä blogia meidän matkankin ajan. Ellei sitten tehdä uutta yhteistä. Mutta siitä tietenkin sitten kerron jos näin käy. Kameraa ei vielä ole, mutta se on tulossa. Toivottavasti jo Thaimaahan, mutta voi olla, että saamme sen vasta Australiassa. Ostin sitten tällaisen, keltaisena tottakai: http://www.panasonic.fi/html/fi_FI/Tuotteet/Digitaalikamera+-+Lumix/Esittely/Lumix+FT2/5181337/index.html#anker_5185235
Tämäkin on veden- ja iskunkestävä, joten juuri sopiva harrastamiseen. Odotan jo innolla sukeltamista/snorklaamista että saa ihania kuvia merenelävistä tännekin liittää :) Jeeeee.
Mutta nyt yritän rueta nukkumaan, jotta jaksan aamulla herätä kouluhommien ääreen hyvissä ajoin. Kerkeäis sitten tehdä jotain muutakin :)
Mari
tiistai 2. marraskuuta 2010
Muistelua, ihan vähän vain
Koska en ole vielä tehnyt päätöstä sen suhteen mistä ostan kamerani, lisäilen kuvia matkan varrelta. Olen melkoisen hyvin vältellyt laittavani mitään juhlimiskuvia, mutta menköön tämän kerran. Kuvat eivät ole missään kummoisessa aikajärjestyksessä, paitsi välillä :)
 |
| Ensimmäinen lauantai ja slummit |
 |
| Koulupuku |
 |
| Koulupukubileet aivan lukukauden alussa |
 |
| Suomi-tytöt laulamassa. Jännitti molempia. |
 |
| Tulilimbo Koh Sametilla |
 |
| Pyjamabileet, ainakin toisilla. |
 |
| Illallinen Chinatownissa |
 |
| Bangkok on kaunis <3 |
 |
| Tanssilattialla |
 |
| Kulttuuriretkellä. Tämä oli kuva, jossa piti tehdä jotain erilaista. Huomatkaa miten kaikki oli mukana... |
 |
| Pullaposket ostoksilla |
 |
| Koh Chang |
 |
| Ihan tavallinen taksimatka |
 |
| Nai Yan, Phuket |
 |
| Skandit |
 |
| Do the Asian! |
 |
| Tervetuloa, indeed. |
 |
| Jokainen hetki on; Picturetime! |
 |
| Sopivasti palaneet; Chris, Nevena ja minä @ Koh Pha Ngan |
 |
| Fullmoon party. Hauskoo oli. |
ps. Kummasti sitä keksii kaiken laista tekemistä silloin kun olisi neljä eri ainetta kirjoitettavana...
ps2. Finalsit lähestyy, mid-termeistä tullut 3 krt A ja 1 D, eli 3 x 5 ja 1 x 1 Suomen arvostelulla, yhdestä aineesta arvostelu puuttuu vielä.
ps2. Finalsit lähestyy, mid-termeistä tullut 3 krt A ja 1 D, eli 3 x 5 ja 1 x 1 Suomen arvostelulla, yhdestä aineesta arvostelu puuttuu vielä.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Kylymä!
On muuten pakko ihan tännekin merkitä, että Bangkokissa on ihan jäätävän kylmä. Minulle ei ole mitään varmaa tietoa, kun ei ole mittaria, mutta kertaakaan ei ole ilma näin kylmältä tuntunut. Netin säätiedotukset sanovat kaikkialla, että lämpöasteita olisi n. 26 astetta. Tämä herättää kysymyksiä kuten; voiko tosiaan olla, että on tottunut niin lämpimään, että alle 28 astetta tuntuu paleltavan kylmältä??? Hyvää onnea minulle vaan Suomeen. Minä kyllä uskon, että oikea lämpötila on lähempänä 23-24 astetta. Mutta ei kai senkään pitäisi tuntua näin kylmältä??? Outoa. Ehkä tänään on eka päivä, kun mä käytän pitkiä housuja täällä ollessani. Historiallista.
Tuosta pukeutumisesta yleensäkin tuli mieleen, että kesällä mä varmaan kiskon hellepäivinä pitkää päälle. Täällä kun huomaan pukeutuvani ihan omituisesti oli sää kuinka kuuma tahansa. Jotenkin sitä lämpöä ei pidä enää erikoisuutena, vaan minulla saattaa helposti olla villatakki päällä yli 30 asteen helteessä... Hmm, no ei oo kumma jos vähän nyt paleltaakin :)
Tänään menen syömään vaihteeksi intialaiseen Alessian ja parin thaitytön kanssa (en tunnekaan heita entuudestaan). Eilen käytiin syömässä iranilaisessa ravintolassa ja voi että oli hyvää lammasta. Täällä tosiaan oppii vähän turhan hyville ruoille. Kai sitä pitää oppia vain itsekin kokkaamaan niitä. Taidetaankin mennä Pyryn kanssa sitten kokkauskurssille. Hah, siinäpä loistava idea. Ihan vain tiedoksi sinullekin, kulta ;)
Mulla on nyt mun matkasuunnitelma vaihdon jälkeiseksi ajaksi niinkin selvä, että lennän siis 29.11. Pyryn kanssa Perthiin, Australiaan ja siellä ollaan 13.12. asti, jolloin lennetään Balille, Indonesiaan. Siitä eteenpäin on vielä epäselvää.
Nyt kun on niin ikävästi, että tulen viettämään ensimmäisen joulun ikinä poissa Suomesta (joo, tähän ajatukseen pitää tottua jonkin aikaa...), onko ideoita lukijoilla missä se vietettäisiin? Loogisina vaihtoehtoina ovat Indonesia (Bali ym.), Malesia (joku saari siellä) tai jopa Filippiinit. Thaimaahan en haluaisi ihan niin aikaisin takaisin palata. No, tätä pitää vielä miettiä.
Siitä kamerasta vielä, minulla on kaksi vaihtoehtoa: ostaa uusi Suomesta (halvempi kuin täältä oikeasta kaupasta) tai ostaa halppis versio MBK:lta tai muusta vastaavasta. Sielläkin myydään aitoja tuotteita, mutta takuita ym. niihin ei tietenkään tule ja jos se hajoaa, niin sitten hajoaa. Noista paikoista voisi saada vähän halvemmalla, mutta en osaa ihan sanoa kuinka paljon. Vaikeaa, mutta pakkohan se kamera on ostaa. Olen yrittänyt ottaa joitain kuvia tolla kännykällä, mutta aika huonolaatuisia ne on ja mulla ei tietenkään ole sitä kaapelia mukana, jolla voisin siirtää ne koneelle...
Jaahas, sitä tuli taas höpöteltyä omiksi tarpeikseen. Ehkä ensi kerralla toivottavasti minulla on jotain kerrottavaakin ja kuvia lisättäväksi :)
Mari
Tuosta pukeutumisesta yleensäkin tuli mieleen, että kesällä mä varmaan kiskon hellepäivinä pitkää päälle. Täällä kun huomaan pukeutuvani ihan omituisesti oli sää kuinka kuuma tahansa. Jotenkin sitä lämpöä ei pidä enää erikoisuutena, vaan minulla saattaa helposti olla villatakki päällä yli 30 asteen helteessä... Hmm, no ei oo kumma jos vähän nyt paleltaakin :)
Tänään menen syömään vaihteeksi intialaiseen Alessian ja parin thaitytön kanssa (en tunnekaan heita entuudestaan). Eilen käytiin syömässä iranilaisessa ravintolassa ja voi että oli hyvää lammasta. Täällä tosiaan oppii vähän turhan hyville ruoille. Kai sitä pitää oppia vain itsekin kokkaamaan niitä. Taidetaankin mennä Pyryn kanssa sitten kokkauskurssille. Hah, siinäpä loistava idea. Ihan vain tiedoksi sinullekin, kulta ;)
Mulla on nyt mun matkasuunnitelma vaihdon jälkeiseksi ajaksi niinkin selvä, että lennän siis 29.11. Pyryn kanssa Perthiin, Australiaan ja siellä ollaan 13.12. asti, jolloin lennetään Balille, Indonesiaan. Siitä eteenpäin on vielä epäselvää.
Nyt kun on niin ikävästi, että tulen viettämään ensimmäisen joulun ikinä poissa Suomesta (joo, tähän ajatukseen pitää tottua jonkin aikaa...), onko ideoita lukijoilla missä se vietettäisiin? Loogisina vaihtoehtoina ovat Indonesia (Bali ym.), Malesia (joku saari siellä) tai jopa Filippiinit. Thaimaahan en haluaisi ihan niin aikaisin takaisin palata. No, tätä pitää vielä miettiä.
Siitä kamerasta vielä, minulla on kaksi vaihtoehtoa: ostaa uusi Suomesta (halvempi kuin täältä oikeasta kaupasta) tai ostaa halppis versio MBK:lta tai muusta vastaavasta. Sielläkin myydään aitoja tuotteita, mutta takuita ym. niihin ei tietenkään tule ja jos se hajoaa, niin sitten hajoaa. Noista paikoista voisi saada vähän halvemmalla, mutta en osaa ihan sanoa kuinka paljon. Vaikeaa, mutta pakkohan se kamera on ostaa. Olen yrittänyt ottaa joitain kuvia tolla kännykällä, mutta aika huonolaatuisia ne on ja mulla ei tietenkään ole sitä kaapelia mukana, jolla voisin siirtää ne koneelle...
Jaahas, sitä tuli taas höpöteltyä omiksi tarpeikseen. Ehkä ensi kerralla toivottavasti minulla on jotain kerrottavaakin ja kuvia lisättäväksi :)
Mari
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Sairastelua
Tästä viikosta ei olekaan mitään kerrottavaa; olen ollut sairaana aina siitä asti kun tulin takaisin Bangkokiin. Kuume ei ole laskenut sitten millään. Kambotsan reissukin on vaakalaudalla ja se jos jokin harmittaa. Kuitenkin koulussa pitää käydä ja ainakin joka päivä tehdä siihen liittyviä juttuja. Äh, toivottavasti tämä lähtisi paranemaan pian. En oikein ymmärrä miten olenkin koko ajan näin sairas. Ihan tylsää.
Nyt rahiksen tunnille. Katsotaan jaksanko olla koulussa 4 asti. Typerät pakolliset läsnäolot... Lääkäriinkään en tämän vuoksi jaksaisi enää mennä :)
Tänä viikonloppuna on muuten Halloween, ajatteliko kukaan tehdä mitään erikoista sen kunniaksi? :)
---
Jatkanpas vain tätä merkintää. Tänään on ollut ihan hassu päivä. Menin tosiaan kouluun kuumeisena, koska en halunnut missata rahiksen luentoja. Jos kerta missaan yhdenkään niistä, olen aivan hukassa. Tänään saatiin myös hauskoja tehtäviä tunnilla. Ensimmäinen oli, että meidän täytyy löytää laulu, johon voimme soveltaa rahoituksessa opittuja asioita. Meidän proffan mielestä kaikki voidaan selittää rahoituksen perusopetuksilla :) Ihan hauska projekti.
Toinen tehtävä oli, että menimme MBK:lle ja meidän piti haastatella siellä puhelinkauppiaita ja kysellä heidän myynneistään, kuluistaan etc. ja rakentaa näistä tiedoista cash flow -analyysi. Tämän jälkeen piti viedä tulokset opettajalle, joka oli ostanut meille pitsaa lounaaksi :D Monesko kerta tämä olikaan, että sain ilmaista ruokaa koulussa? Tästä pitää tykätä.
Nyt suunnitellaan reissua Kambotsaan. Pakko päästä sinne ja nähdä Angkor Wat. Luultavasti lähdetään joko perjantaiyönä tai lauantaiaamuna. Mahdollisesti bussille, mutta toinen vaihtoehto on olemassa. Ystäväni Nancy soitti minulle juuri ja kysyi voisiko hän tulla mukaan. Ainut ongelma siinä on, että hän ei halua ottaa bussia, joten meidän pitäisi ajaa sinne hänen autollaan. Minusta tuo vaihtoehto kuulostaa oikein hyvältä. Kunnon road trip halki Thaimaan Kambotsaan :D Mutta hyvin mahdollista on, että tuo jää toteuttamatta. On kuitenkin niin mukava, kun Nancy aina yrittää kehittää yhteisiä reissuja :)
Nyt parantelemaan oloa. Tänään on Eat, pray, loven -ensi-ilta ja meillä on liput varattuna sinne. Jos haluan mennä sinne, on parempi olla kunnossa, että jaksan istua jääkylmässä leffateatterissa pari tuntia.
Seuraavaan kertaan!
Mari
Nyt rahiksen tunnille. Katsotaan jaksanko olla koulussa 4 asti. Typerät pakolliset läsnäolot... Lääkäriinkään en tämän vuoksi jaksaisi enää mennä :)
Tänä viikonloppuna on muuten Halloween, ajatteliko kukaan tehdä mitään erikoista sen kunniaksi? :)
---
Jatkanpas vain tätä merkintää. Tänään on ollut ihan hassu päivä. Menin tosiaan kouluun kuumeisena, koska en halunnut missata rahiksen luentoja. Jos kerta missaan yhdenkään niistä, olen aivan hukassa. Tänään saatiin myös hauskoja tehtäviä tunnilla. Ensimmäinen oli, että meidän täytyy löytää laulu, johon voimme soveltaa rahoituksessa opittuja asioita. Meidän proffan mielestä kaikki voidaan selittää rahoituksen perusopetuksilla :) Ihan hauska projekti.
Toinen tehtävä oli, että menimme MBK:lle ja meidän piti haastatella siellä puhelinkauppiaita ja kysellä heidän myynneistään, kuluistaan etc. ja rakentaa näistä tiedoista cash flow -analyysi. Tämän jälkeen piti viedä tulokset opettajalle, joka oli ostanut meille pitsaa lounaaksi :D Monesko kerta tämä olikaan, että sain ilmaista ruokaa koulussa? Tästä pitää tykätä.
Nyt suunnitellaan reissua Kambotsaan. Pakko päästä sinne ja nähdä Angkor Wat. Luultavasti lähdetään joko perjantaiyönä tai lauantaiaamuna. Mahdollisesti bussille, mutta toinen vaihtoehto on olemassa. Ystäväni Nancy soitti minulle juuri ja kysyi voisiko hän tulla mukaan. Ainut ongelma siinä on, että hän ei halua ottaa bussia, joten meidän pitäisi ajaa sinne hänen autollaan. Minusta tuo vaihtoehto kuulostaa oikein hyvältä. Kunnon road trip halki Thaimaan Kambotsaan :D Mutta hyvin mahdollista on, että tuo jää toteuttamatta. On kuitenkin niin mukava, kun Nancy aina yrittää kehittää yhteisiä reissuja :)
Nyt parantelemaan oloa. Tänään on Eat, pray, loven -ensi-ilta ja meillä on liput varattuna sinne. Jos haluan mennä sinne, on parempi olla kunnossa, että jaksan istua jääkylmässä leffateatterissa pari tuntia.
Seuraavaan kertaan!
Mari
maanantai 25. lokakuuta 2010
Full Moon ja muuta tapahtumaa
Huh, viime kerrasta onkin taas aikaa. Viime viikonloppuna lähdin tosiaan pitkän harkinnan jälkeen käymään Full Moon -bileissä Koh Pha Ngan -saarella. Ne on siis bileet, jotka järjestetään joka kuukausi täydenkuun aikaan. Lyhyesti virsi kaunis; ne ovat aika tavanomaiset juhlat, jotka järjestetään rannalla ja joissa ihmiset ovat aivan sekaisin.
Lähettiin Bangkokista perjantai-iltana kello 9 aikoihin bussilla kohti Chumporn-nimistä kaupunkia (ja satamaa), josta otimme lautan viimeiseen päämääräämme. Matka meni oikein mukavasti ja olimme lopulta perillä noin 11 aikoihin lauantaiaamuna. Tämän jälkeen muutama kaveri tuli hakemaan meitä moottoripyörillä ja menimme heidän majapaikkaan. Päätimme kuitenkin Nevenan ja Chrisin kanssa ottaa oma bungalow, johon saamme jättää tavarat, käydä suihkussa jne.
Päivä menikin rentoutuessa rannalla. Oli kyllä ihan huippukivaa. Illalla menimme sitten itse bileisiin. Matkustimme taksilla n. 20-30 minuuttia. Paikka oli ihan täynnä ihmisiä, kymmeniä tuhansia (?) jonkun arvion mukaan. Itse en osaa arvioida sen paremmin. Mutta kuten mainitsinkin, bileet kaiken kaikkiaan olivat vain suuri määrä sekavia ihmisiä pakkautuneena rannalle. No, olenpas kokenut tämänkin nyt :)
Aamulla lähdimme kello 8.30 lautalla Reton ja Alessian kanssa kohti Koh Taota. He olivat varanneet itselleen aivan mielettömän hienosta (ja minun mittapuun mukaan kalliista) hotellista huoneen. Ensin ajattelin, että minäkin jään sinne, joko heidän kanssaan, tai sitten ottaisin oman huoneen jostakin muualta. Vietettyäni muutaman tunnin rannalla, päätinkin lähteä takaisin Bangkokiin kuitenkin jo sunnuntaina.
Tällä kertaa kaikki ei mennytkään niin jouhevasti, kun lautat ja bussit olivat myöhässä, mutta onneksi perillä olin noin kello 3 aikaan su-ma välisenä yönä. Ah, sitä riemua.
Niin, ehkä huomaattekin, että tästä blogimerkinnästä puuttuu jotain; kuvat. Niinhän siinä kävi, että kamerani varastettiin viikonloppuna. Harmittaa kyllä tosi paljon, kun menetin jonkun verran kuvia sen mukana, joita en ollut vielä laittanut koneelle. Mutta, eipä sille enää mitään voi.
Eilen kävin tekemässä ilmoituksen poliisille täällä Bangkokissa. Paljonhan siitäkin on hyötyä, kun kukaan ei osaa oikein englantia ja ne kirjoitti raportin thaiksi. Se kai pitää käännättää vakuutusyhtiölle. Mutta toisaalta, vakuutuksen nettisivut eivät toimi minulle, joten en pysty tekemään vahinkoilmoitusta. Eli olen vähän jumissa asian kanssa nyt. Mutta toivottavasti saan asian eteenpäin mahdollisimman pian.
Minulla oli aikomus lähteä Kambotsaan nyt viikonloppuna, mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään. Varsinkin kun haluan mennä Angkor Watille ja jos minulla ei ole kameraa melkein puolet matkantarkoituksesta vesittyy. Niin, ja kai se on pakko mainita, että olen taas kuumeessa. Mahdollisesti johtuu siitä bussimatkasta, jossa ilmastointi huusi täysillä (niin kuin täällä on tapana). Olin kyllä mielestäni varautunut siihen, mutta en kai tarpeeksi hyvin.
Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Minulla on yksi ryhmätyön deadline tänään, ja en ole edes aloittanut vielä. Eli pitäisi kai rueta hommiin.
Ensi kertaan! Ja toivottavasti voin taas lisäillä kuviakin tänne piakkoin!
Mari
Lähettiin Bangkokista perjantai-iltana kello 9 aikoihin bussilla kohti Chumporn-nimistä kaupunkia (ja satamaa), josta otimme lautan viimeiseen päämääräämme. Matka meni oikein mukavasti ja olimme lopulta perillä noin 11 aikoihin lauantaiaamuna. Tämän jälkeen muutama kaveri tuli hakemaan meitä moottoripyörillä ja menimme heidän majapaikkaan. Päätimme kuitenkin Nevenan ja Chrisin kanssa ottaa oma bungalow, johon saamme jättää tavarat, käydä suihkussa jne.
Päivä menikin rentoutuessa rannalla. Oli kyllä ihan huippukivaa. Illalla menimme sitten itse bileisiin. Matkustimme taksilla n. 20-30 minuuttia. Paikka oli ihan täynnä ihmisiä, kymmeniä tuhansia (?) jonkun arvion mukaan. Itse en osaa arvioida sen paremmin. Mutta kuten mainitsinkin, bileet kaiken kaikkiaan olivat vain suuri määrä sekavia ihmisiä pakkautuneena rannalle. No, olenpas kokenut tämänkin nyt :)
Aamulla lähdimme kello 8.30 lautalla Reton ja Alessian kanssa kohti Koh Taota. He olivat varanneet itselleen aivan mielettömän hienosta (ja minun mittapuun mukaan kalliista) hotellista huoneen. Ensin ajattelin, että minäkin jään sinne, joko heidän kanssaan, tai sitten ottaisin oman huoneen jostakin muualta. Vietettyäni muutaman tunnin rannalla, päätinkin lähteä takaisin Bangkokiin kuitenkin jo sunnuntaina.
Tällä kertaa kaikki ei mennytkään niin jouhevasti, kun lautat ja bussit olivat myöhässä, mutta onneksi perillä olin noin kello 3 aikaan su-ma välisenä yönä. Ah, sitä riemua.
Niin, ehkä huomaattekin, että tästä blogimerkinnästä puuttuu jotain; kuvat. Niinhän siinä kävi, että kamerani varastettiin viikonloppuna. Harmittaa kyllä tosi paljon, kun menetin jonkun verran kuvia sen mukana, joita en ollut vielä laittanut koneelle. Mutta, eipä sille enää mitään voi.
Eilen kävin tekemässä ilmoituksen poliisille täällä Bangkokissa. Paljonhan siitäkin on hyötyä, kun kukaan ei osaa oikein englantia ja ne kirjoitti raportin thaiksi. Se kai pitää käännättää vakuutusyhtiölle. Mutta toisaalta, vakuutuksen nettisivut eivät toimi minulle, joten en pysty tekemään vahinkoilmoitusta. Eli olen vähän jumissa asian kanssa nyt. Mutta toivottavasti saan asian eteenpäin mahdollisimman pian.
Minulla oli aikomus lähteä Kambotsaan nyt viikonloppuna, mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään. Varsinkin kun haluan mennä Angkor Watille ja jos minulla ei ole kameraa melkein puolet matkantarkoituksesta vesittyy. Niin, ja kai se on pakko mainita, että olen taas kuumeessa. Mahdollisesti johtuu siitä bussimatkasta, jossa ilmastointi huusi täysillä (niin kuin täällä on tapana). Olin kyllä mielestäni varautunut siihen, mutta en kai tarpeeksi hyvin.
Näihin tunnelmiin tällä kertaa. Minulla on yksi ryhmätyön deadline tänään, ja en ole edes aloittanut vielä. Eli pitäisi kai rueta hommiin.
Ensi kertaan! Ja toivottavasti voin taas lisäillä kuviakin tänne piakkoin!
Mari
maanantai 18. lokakuuta 2010
Sushibuffet, onemoretime
Huh, viimeinkin sain lisättyä taas kuvia tähän blogiin. Jostain syystä Blogger ei ole antanut tehdä sitä sunnuntain jälkeen. Mutta nyt toimii taas.
Mitään ihmeellistä ei olekaan tapahtunut. Paitsi minulla on ollut joku omituinen vatsapöpö reilun viikon ajan. Mikään ruoka tai juoma ei siis imeydy. Eilen maanantaina se kuitenkin äityi niin pahaksi, että oli pakko mennä lääkäriin. Tai enemmänkin vatsa oli niin kipeä, että elämisestä ei tullut mitään. Taas kerran siis painoin kohti BNH:ta. Jälleen kerran palvelu oli mainiota. Lääkäri halusi minun kyllä jäävän sairaalan yön yli, että voivat laittaa minut tippaan, koska sairaus oli jatkunut niin kauan, mutta en millään halunnut jäädä. Näin sainkin siis antibiootit. Taas! ja kasan muita lääkkeitä. Nyt kuitenkin tuntuu jo paremmalta, vaikka ruoka ei oikein maistukaan.
En tiedä miten paljon merkitystä oli tähän maanantain olotilaan, että sunnuntaina käytiin sushibuffetissa. Hintaa tällä 'ihanuudella' oli 261 batia alennuksen kanssa, joka tekee 6,5 euroa. All-you-can-eat-sushi! Ja me sitten syötiin. Harmi etten kerinnyt syömisen kiirreeltä ottaa enempää kuvia, mutta meidän piti keskittyä olennaiseen. Täytyy sanoa, että paikkaa suosittelen kaikille sushinystäville. Ravintola on nimeltään Sabushi, kannattaa varautua jonottamaan, koska sinne on yleensä vähintään tunnin jonot. Eikä kannata lähteä turhan kauas odotellessa, koska muuten voi menettää vuoronsa, kuten meille kävi. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme kuitenkin sisään ja varmasti kaikki sai tarpeeksi syödäkseen.
Alla kuvia sushiravintolasta ja Siam Paragon -ostoskeskuksesta, jossa pyörimme ennen maittavaa illallista.
Tämmöistä Bangkokiin tällä kertaa. Aurinko ei edelleenkään paista ja vettä sataa päivittäin. Nyt jatkan kouluhommien parissa. Jos saisi jotain tehtyäkin ennen ryhmäpalaveria :)
Mitään ihmeellistä ei olekaan tapahtunut. Paitsi minulla on ollut joku omituinen vatsapöpö reilun viikon ajan. Mikään ruoka tai juoma ei siis imeydy. Eilen maanantaina se kuitenkin äityi niin pahaksi, että oli pakko mennä lääkäriin. Tai enemmänkin vatsa oli niin kipeä, että elämisestä ei tullut mitään. Taas kerran siis painoin kohti BNH:ta. Jälleen kerran palvelu oli mainiota. Lääkäri halusi minun kyllä jäävän sairaalan yön yli, että voivat laittaa minut tippaan, koska sairaus oli jatkunut niin kauan, mutta en millään halunnut jäädä. Näin sainkin siis antibiootit. Taas! ja kasan muita lääkkeitä. Nyt kuitenkin tuntuu jo paremmalta, vaikka ruoka ei oikein maistukaan.
En tiedä miten paljon merkitystä oli tähän maanantain olotilaan, että sunnuntaina käytiin sushibuffetissa. Hintaa tällä 'ihanuudella' oli 261 batia alennuksen kanssa, joka tekee 6,5 euroa. All-you-can-eat-sushi! Ja me sitten syötiin. Harmi etten kerinnyt syömisen kiirreeltä ottaa enempää kuvia, mutta meidän piti keskittyä olennaiseen. Täytyy sanoa, että paikkaa suosittelen kaikille sushinystäville. Ravintola on nimeltään Sabushi, kannattaa varautua jonottamaan, koska sinne on yleensä vähintään tunnin jonot. Eikä kannata lähteä turhan kauas odotellessa, koska muuten voi menettää vuoronsa, kuten meille kävi. Loppu hyvin, kaikki hyvin, pääsimme kuitenkin sisään ja varmasti kaikki sai tarpeeksi syödäkseen.
Alla kuvia sushiravintolasta ja Siam Paragon -ostoskeskuksesta, jossa pyörimme ennen maittavaa illallista.
 |
| Siam Paragon |
 |
| Be mine |
 |
| Tämä näyttää vähäiseltä :) |
 |
| All you can eat and a bit more |
Mari
lauantai 16. lokakuuta 2010
Turhanpäiväistä höpinää
Bangkokissa sataa vettä. Tai oikeastaan, on satanut jo monta päivää. Tänä aamuna heräsin kello 8 ja aurinko paistoi ihanasti silmiin, sivuhuomautuksena en siis edelleenkään osaa nukkua verhot kiinni, oisko aika opetella? Sitä iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt ja nyt taivas on taas harmaa. Vielä ei kuitenkaan ole satanut tälle päivälle, mutta toisaalta kello ei ole 11 vielä...
Tämä vkl piti omistaa kouluhommille, no vielä on sunnuntai, joten ehkä jotain saan jopa tehtyä. Meillä oli perjantaina eräänlaiset bileet. Jotkut ottavat yrittäjyyskurssin täällä, jossa pitää joko järjestää tapahtuma, myydä tuotetta tms. Ajatuksena, että tienaa jotakin ja rahat laitetaan hyväntekeväisyyteen. Ja yksi ryhmä järjesti siis bileet. Ne olivat ihan hauskat siihen asti, kunnes paikallinen poliisi tuli paikalle. Eli hyvin päättyneet hyväntekeväisyysjuhlat. Juhliinhan ei ollut lupia ja pari tyyppiä lähtikin poliisin mukaan laitokselle, mutta pääsivät sieltä nopeasti pois maksettuaan tietyn summan lahjusrahoja. This is Thailand, for you! Omasta mielestäni poliisit olivat oikein mukavia, antoivat jopa ottaa kuvia heidän kanssaan :) Tämän tapahtuman jälkeen päätin kuitenkin suunnata kotia päin, koska omasta mielestä juhlat oli juhlittu.
Lauantaita voisinkin kuvata sanalla levoton. Oli hirveän vaikea keskittyä mihinkään, kun koko ajan pyöri Suomessa tapahtuvat asiat mielessä. Aina kun yritti jotain aloittaa, ajatukset pyörivät ihan muualla. Lopulta päätimmekin lähteä elokuviin Miinan, Jessican, Annen ja Lean kanssa. Elokuvaksi valitsimme Wall Street. Leffa oli ihan ok. Kyllä sen katsoa jaksoi. Eniten olin varmaan innoissaan faktasta, että tämän syksyn jälkeen ymmärrykseni finanssikriisiä kohtaan on kasvanut huomattavasti ja sainkin enemmän irti leffasta sitä kautta.
Kävin siis ensimmäistä kertaa elokuvissa täällä. Se oli myös omanlaisensa kokemus. Menimme Siam Paragon -ostarin teatteriin, lippu maksoi 180 batia (4,5 euroa). Ennen jokaista leffaa, teatterissa näytetään video kuninkaasta ja soitetaan hänen laulunsa. Tällöin kaikki seisovat ja osoittavat kunnioitusta kuninkaa kohtaan. On hyvin helppoa kertoa, että ihmiset todella rakastavat kuningasta. Hänen kuviaan voi nähdä kaikkialla ja on hyvin tavanomaista nähdä tekstejä kuten 'Long live the King' taksien takaikkunoissa.
Koska tänään ajatus harhailee edelleen, liitänpä pari kuvaa Chinatownista, jossa kävimme torstaina. Täälä on kasvisruokaviikot, jolloin ihmiset puhdistavat kehonsa syömällä pelkästään kasviksia. Chinatown olikin täynnä näitä kasviskojuja. Ruoka oli hyvää ja maukasta, ja halpaa. Vaikka ilmeisesti se välillä hinnoiteltiin naaman mukaan, vertaa minä sain saman ruoan 25 batiin kun kaveri maksoi siitä 50 batia... Niin, ja viimeinen kuva kertoo, että me emme tee tätä kehonpuhdistusta, jos sitä kukaan miettii :)
Seuraavaan kertaan taas!
Mari
ps. Tänään vuorossa sushibuffet.
Tämä vkl piti omistaa kouluhommille, no vielä on sunnuntai, joten ehkä jotain saan jopa tehtyä. Meillä oli perjantaina eräänlaiset bileet. Jotkut ottavat yrittäjyyskurssin täällä, jossa pitää joko järjestää tapahtuma, myydä tuotetta tms. Ajatuksena, että tienaa jotakin ja rahat laitetaan hyväntekeväisyyteen. Ja yksi ryhmä järjesti siis bileet. Ne olivat ihan hauskat siihen asti, kunnes paikallinen poliisi tuli paikalle. Eli hyvin päättyneet hyväntekeväisyysjuhlat. Juhliinhan ei ollut lupia ja pari tyyppiä lähtikin poliisin mukaan laitokselle, mutta pääsivät sieltä nopeasti pois maksettuaan tietyn summan lahjusrahoja. This is Thailand, for you! Omasta mielestäni poliisit olivat oikein mukavia, antoivat jopa ottaa kuvia heidän kanssaan :) Tämän tapahtuman jälkeen päätin kuitenkin suunnata kotia päin, koska omasta mielestä juhlat oli juhlittu.
Lauantaita voisinkin kuvata sanalla levoton. Oli hirveän vaikea keskittyä mihinkään, kun koko ajan pyöri Suomessa tapahtuvat asiat mielessä. Aina kun yritti jotain aloittaa, ajatukset pyörivät ihan muualla. Lopulta päätimmekin lähteä elokuviin Miinan, Jessican, Annen ja Lean kanssa. Elokuvaksi valitsimme Wall Street. Leffa oli ihan ok. Kyllä sen katsoa jaksoi. Eniten olin varmaan innoissaan faktasta, että tämän syksyn jälkeen ymmärrykseni finanssikriisiä kohtaan on kasvanut huomattavasti ja sainkin enemmän irti leffasta sitä kautta.
Kävin siis ensimmäistä kertaa elokuvissa täällä. Se oli myös omanlaisensa kokemus. Menimme Siam Paragon -ostarin teatteriin, lippu maksoi 180 batia (4,5 euroa). Ennen jokaista leffaa, teatterissa näytetään video kuninkaasta ja soitetaan hänen laulunsa. Tällöin kaikki seisovat ja osoittavat kunnioitusta kuninkaa kohtaan. On hyvin helppoa kertoa, että ihmiset todella rakastavat kuningasta. Hänen kuviaan voi nähdä kaikkialla ja on hyvin tavanomaista nähdä tekstejä kuten 'Long live the King' taksien takaikkunoissa.
Koska tänään ajatus harhailee edelleen, liitänpä pari kuvaa Chinatownista, jossa kävimme torstaina. Täälä on kasvisruokaviikot, jolloin ihmiset puhdistavat kehonsa syömällä pelkästään kasviksia. Chinatown olikin täynnä näitä kasviskojuja. Ruoka oli hyvää ja maukasta, ja halpaa. Vaikka ilmeisesti se välillä hinnoiteltiin naaman mukaan, vertaa minä sain saman ruoan 25 batiin kun kaveri maksoi siitä 50 batia... Niin, ja viimeinen kuva kertoo, että me emme tee tätä kehonpuhdistusta, jos sitä kukaan miettii :)
 |
| Kookosjäätelöä, nam |
 |
| Granaattiomena |
 | ||
|
Mari
ps. Tänään vuorossa sushibuffet.
perjantai 15. lokakuuta 2010
LIke/Dislike
Asiat, joista tykkään ja en tykkää Thaimaassa ja Bangkokissa. Myös asiat, jotka saavat minun iloiseksi tai surulliseksi/ärsyyntyneeksi. Ja nämä ovat vain asioita, jotka tulevat mieleeni ilman mitään järjestystä. Paljon listasta jää pois, kun kaikki ei tietenkään tule mieleen juuri tällä hetkellä.
Tykkään:
- Iloiset, hymyilevät ja ystävälliset ihmiset. Tiedä sitten johtuuko siitä, että minua ei ikinä ymmärretä. Thaimaalaisilla kuin on tapana nauraa ja hymyillä jos eivät ymmärrä.
- Tuoreet ja halvat hedelmät, varsinkin kadulta ostettuina. Harmi vain, että taidan sittenkin olla allerginen ja monille niistä. Tämän hetkisiä suosikkejani on ananas, guava ja pomelo. Mikä näistä muuten tekee näppyjä mun naamaan?
- Kun olen lenkillä, melkein jokainen luo katsekontaktin ja hymyilee. Liekö johtuu siitä, että thaimaalaisista on hauska nähdä 'farangin' hikoilevan. Pitävät minua varmaan vähän 'ting tong'.
- Platinum fashoin mall-ostoskeskus ja Chatuchak viikonloppumarkkinat. Tämän hetkiset suosikkipaikkani tehdä ostoksia. Platinum varsinkin vaatteiden osalta. Chatuchakilta voi ostaa mitä vain. Harmi vain, että täällä tosiaan kohtaa sen ongelman, että on liian iso moniin vaatteisiin...
- Ruoka. Täällä ollessa olen kasvanut enemmän ja enemmän tuliseen ruokaan. Makunystyröitäni hemmotellaan päivittäin. Tämän hetkinen (lokakuu 2010) suosikkini on Yum-Kai-Thot (tulinen kanasalaatti thaityyliin)
- Mukavat taksi-, tuktuk-, ja moottoripyörakuskit, jotka ovat rehellisiä työssään. On ihana höpötellä heille minun auttavalla thailla ja heidän yhtä huonolla englannilla. Joka kerta tekee iloiseksi.
- Naururypyt ihmisillä. Oikeasti näkee, että ihmiset hymyilevät paljon. Itsellänikin on hymy herkässä koko ajan. Luultavasti tulen siis hyvin ryppyisenä tätinä takaisin. Mutta ei se haittaa, ne saavat kertoa että olen elänyt onnellisesti. Hah, vai oliko se sittenkin se aurinko...
- Markkinat ja torit. On huippua mennä markkinoille/torille ja haistella paikallista elämää. Näissä paikoissa näkee niitä 'oikeita ihmisiä'. Sama juttu kuin noiden taksikuskien kanssa, on myös mukavaa yrittää kommunikoida ihmisten kanssa. Ja jos en jo maininnut, Thaimaassa on tapana hymyillä, kun ei ymmärrä. Siinä sitten ihmetellään ja hymyillään leveästi kaikki.
- Chulalongkorn nro. 1. Ja kaikki mahdollinen Chula-tavara.
- Näkymä parvekkeeltamme. Ei oo tylsää allasnäkymää, vaan Bangkok itsessään. Tekee hyvälle mielelle joka päivä.
- Matkustamisen helppous, varsinkin Thaimaan sisällä. Busseja lähtee tunnin välein melkein minne vaan. Onkin jännä miten vähän tätä on loppujen lopuksi käyttänyt hyväksi. Toisaalta viihdyn Bangkokissa, joten tulenpalavaa pakkoa ei ole lähtemiseen.
- Moottoripyörätaksit ja niillä matkustaminen sivuttain tiukassa kouluhameessa ruuhkan keskellä.
En tykkää:
- Useisiin maustamattomaan jugurtteihin lisätään sokeria. Muutenkin täällä tykätään makeasta ja se vaatii vähän totuttelua omille makunystyröille.
- Huijaavat taksi- ja tuktukkuskit. Onneksi näitä osaa jo välttää aika hyvin. Mutta kerran kun tulin yksin lentokentältä, taksi laittoi ensin mittarin päälle, mutta ajettuaan noin kilometrin laittoi sen pois päältä ja vaati 400 batia kyydistä. Tiesin, että matka tulleineen ei maksa kuin. 300 batia, niin en tietenkään suostunut. Siinä sitten käytiin tiukkaa vääntöä kuskin kanssa keskellä moottoritietä, jossa olin valmist poistumaan kyydistä. Sain pidettyä pääni ja mittari laitettiin takaisin päälle. En vain jaksaisi tuota vääntöä joka kerta
- Saasteet Bangkokissa. Okei, tiedostan että ollaan suurkaupungissa, mutta ei minun silti tarvitse siitä niistä tykätä. Varsinkin juokseminen kaduilla on välillä hyvin vaikeaa. Onneksi on astmapiippu mukana, joten sillä pärjätään.
- Koirat asuntomme ulkopuolella. Muuten niistä ei olisi haittaa, mutta iltaisin/öisin ne rupeavat tappelemaan keskenään ja voin kertoa, että se kuulostaa sydäntä särkevältä. Seuraavana päivänä näkeekin sitten verisiä, sokeita koiria ja pahalta tuntuu.
- Kallis kahvi. Jos haluaa hyvää kahvia, siitä pitää maksaa saman verran kuin ruoasta, ellei enemmän. Ainakin Pyry tietää, että aamu alkaa kahvilla, joten täällä sitäkin on joutunut soveltamaan. Ja aina kannattaa sanoa, että ei halua kahviin sokeria tai kondensoitua maitoa. Muuten niitä tulee, ja paljon :) Hyödyllisiä lauseita tilanteen välttämiseksi:
Mai sai nam thang, ka - Älä laita sokeria, kiitos
Mai sai nom khon, ka - Älä laita kondensoitua maitoa, kiitos :)
- Kakkivat pulut koulumme ruokalassa.
Kaiken kaikkiaan, Thaimaa on pelkästään hyvää minun silmissä. Vaikka on pieniä asioita, joista en niin välitä, se ei haittaa. Tein erittäin hyvän päätöksen tullessani tänne. Vielä kun saisi enemmän kontaktia paikalliseen väestöön, mutta se ei ole helppoa. Eniten itseäni harmittaa se etten puhu enempää thaita. Aina kun yritän oppia, ne unohtuu samaan tahtiin, kun sitä ei juurikaan käytä. Jotain jää yleensä mieleen, mutta oppiminen on ollut hidasta. Toisaalta, itsestähän se lähtee, joten ei voi muuta kuin katsoa peiliin. Kyllä minä tänne voisin vielä muuttaa, jos sellainen tilaisuus tulisi. Toivottavasti silloin vain tienaisin jotain, jotta matkustaminen (Suomeen) olisi helpompaa...
Nyt viikonlopun viettoon. Joka menee kyllä kouluhommien parissa suurimmaksi osaksi. Ainiin, sain kahdesta aineesta jo tulokset; HRM 27/30 (90 %, eli A) ja Business Finance 42/70 (60 %, eli D). Haha, eli periaatteessa Suomen arvostelun mukaan sain 10 ja 5 :D Pääsin kuitenkin läpi ton rahoituksen, joten pakko olla tyytyväinen. Ikinä en kyllä yhtä huonoa tulosta ole saanut. Melkein hävettää ilmoittaa se täällä, mutta menköön nyt, perjantain kunniaksi. Kyllä minussa edelleen pieni hikari asuu, pakko myöntää.
Mari
Tykkään:
- Iloiset, hymyilevät ja ystävälliset ihmiset. Tiedä sitten johtuuko siitä, että minua ei ikinä ymmärretä. Thaimaalaisilla kuin on tapana nauraa ja hymyillä jos eivät ymmärrä.
- Tuoreet ja halvat hedelmät, varsinkin kadulta ostettuina. Harmi vain, että taidan sittenkin olla allerginen ja monille niistä. Tämän hetkisiä suosikkejani on ananas, guava ja pomelo. Mikä näistä muuten tekee näppyjä mun naamaan?
- Kun olen lenkillä, melkein jokainen luo katsekontaktin ja hymyilee. Liekö johtuu siitä, että thaimaalaisista on hauska nähdä 'farangin' hikoilevan. Pitävät minua varmaan vähän 'ting tong'.
- Platinum fashoin mall-ostoskeskus ja Chatuchak viikonloppumarkkinat. Tämän hetkiset suosikkipaikkani tehdä ostoksia. Platinum varsinkin vaatteiden osalta. Chatuchakilta voi ostaa mitä vain. Harmi vain, että täällä tosiaan kohtaa sen ongelman, että on liian iso moniin vaatteisiin...
- Ruoka. Täällä ollessa olen kasvanut enemmän ja enemmän tuliseen ruokaan. Makunystyröitäni hemmotellaan päivittäin. Tämän hetkinen (lokakuu 2010) suosikkini on Yum-Kai-Thot (tulinen kanasalaatti thaityyliin)
- Mukavat taksi-, tuktuk-, ja moottoripyörakuskit, jotka ovat rehellisiä työssään. On ihana höpötellä heille minun auttavalla thailla ja heidän yhtä huonolla englannilla. Joka kerta tekee iloiseksi.
- Naururypyt ihmisillä. Oikeasti näkee, että ihmiset hymyilevät paljon. Itsellänikin on hymy herkässä koko ajan. Luultavasti tulen siis hyvin ryppyisenä tätinä takaisin. Mutta ei se haittaa, ne saavat kertoa että olen elänyt onnellisesti. Hah, vai oliko se sittenkin se aurinko...
- Markkinat ja torit. On huippua mennä markkinoille/torille ja haistella paikallista elämää. Näissä paikoissa näkee niitä 'oikeita ihmisiä'. Sama juttu kuin noiden taksikuskien kanssa, on myös mukavaa yrittää kommunikoida ihmisten kanssa. Ja jos en jo maininnut, Thaimaassa on tapana hymyillä, kun ei ymmärrä. Siinä sitten ihmetellään ja hymyillään leveästi kaikki.
- Chulalongkorn nro. 1. Ja kaikki mahdollinen Chula-tavara.
- Näkymä parvekkeeltamme. Ei oo tylsää allasnäkymää, vaan Bangkok itsessään. Tekee hyvälle mielelle joka päivä.
- Matkustamisen helppous, varsinkin Thaimaan sisällä. Busseja lähtee tunnin välein melkein minne vaan. Onkin jännä miten vähän tätä on loppujen lopuksi käyttänyt hyväksi. Toisaalta viihdyn Bangkokissa, joten tulenpalavaa pakkoa ei ole lähtemiseen.
- Moottoripyörätaksit ja niillä matkustaminen sivuttain tiukassa kouluhameessa ruuhkan keskellä.
En tykkää:
- Useisiin maustamattomaan jugurtteihin lisätään sokeria. Muutenkin täällä tykätään makeasta ja se vaatii vähän totuttelua omille makunystyröille.
- Huijaavat taksi- ja tuktukkuskit. Onneksi näitä osaa jo välttää aika hyvin. Mutta kerran kun tulin yksin lentokentältä, taksi laittoi ensin mittarin päälle, mutta ajettuaan noin kilometrin laittoi sen pois päältä ja vaati 400 batia kyydistä. Tiesin, että matka tulleineen ei maksa kuin. 300 batia, niin en tietenkään suostunut. Siinä sitten käytiin tiukkaa vääntöä kuskin kanssa keskellä moottoritietä, jossa olin valmist poistumaan kyydistä. Sain pidettyä pääni ja mittari laitettiin takaisin päälle. En vain jaksaisi tuota vääntöä joka kerta
- Saasteet Bangkokissa. Okei, tiedostan että ollaan suurkaupungissa, mutta ei minun silti tarvitse siitä niistä tykätä. Varsinkin juokseminen kaduilla on välillä hyvin vaikeaa. Onneksi on astmapiippu mukana, joten sillä pärjätään.
- Koirat asuntomme ulkopuolella. Muuten niistä ei olisi haittaa, mutta iltaisin/öisin ne rupeavat tappelemaan keskenään ja voin kertoa, että se kuulostaa sydäntä särkevältä. Seuraavana päivänä näkeekin sitten verisiä, sokeita koiria ja pahalta tuntuu.
- Kallis kahvi. Jos haluaa hyvää kahvia, siitä pitää maksaa saman verran kuin ruoasta, ellei enemmän. Ainakin Pyry tietää, että aamu alkaa kahvilla, joten täällä sitäkin on joutunut soveltamaan. Ja aina kannattaa sanoa, että ei halua kahviin sokeria tai kondensoitua maitoa. Muuten niitä tulee, ja paljon :) Hyödyllisiä lauseita tilanteen välttämiseksi:
Mai sai nam thang, ka - Älä laita sokeria, kiitos
Mai sai nom khon, ka - Älä laita kondensoitua maitoa, kiitos :)
- Kakkivat pulut koulumme ruokalassa.
Kaiken kaikkiaan, Thaimaa on pelkästään hyvää minun silmissä. Vaikka on pieniä asioita, joista en niin välitä, se ei haittaa. Tein erittäin hyvän päätöksen tullessani tänne. Vielä kun saisi enemmän kontaktia paikalliseen väestöön, mutta se ei ole helppoa. Eniten itseäni harmittaa se etten puhu enempää thaita. Aina kun yritän oppia, ne unohtuu samaan tahtiin, kun sitä ei juurikaan käytä. Jotain jää yleensä mieleen, mutta oppiminen on ollut hidasta. Toisaalta, itsestähän se lähtee, joten ei voi muuta kuin katsoa peiliin. Kyllä minä tänne voisin vielä muuttaa, jos sellainen tilaisuus tulisi. Toivottavasti silloin vain tienaisin jotain, jotta matkustaminen (Suomeen) olisi helpompaa...
Nyt viikonlopun viettoon. Joka menee kyllä kouluhommien parissa suurimmaksi osaksi. Ainiin, sain kahdesta aineesta jo tulokset; HRM 27/30 (90 %, eli A) ja Business Finance 42/70 (60 %, eli D). Haha, eli periaatteessa Suomen arvostelun mukaan sain 10 ja 5 :D Pääsin kuitenkin läpi ton rahoituksen, joten pakko olla tyytyväinen. Ikinä en kyllä yhtä huonoa tulosta ole saanut. Melkein hävettää ilmoittaa se täällä, mutta menköön nyt, perjantain kunniaksi. Kyllä minussa edelleen pieni hikari asuu, pakko myöntää.
Mari
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Viikkokuulumisia
En olekaan kirjoittanut pitkään aikaan mitään. Ei hätää, rakkaat. Tähän on ihan looginen selitys; viime viikolla olin innokas kirjoittamaan ja tällä viikolla ajattelinkin odottaa kunnes saan välikokeiden tulokset, jotta voin kertoa ne. Tiedän, että ainakin muutamia ne kiinnostavat erittäin paljon. No, eihän me mitään tuloksia vielä saatu, paitsi yhden henkilöstöjohtamisen tehtävän (20/20) ja Current issues in finance – esitelmän (9/10). Eli tähän mennessä kaikki hyvin. Lisää sitten kun saan lisää tuloksia.
Tällä viikolla en olekaan tehnyt mitään ihmeellistä. Melkein joka ilta olemme syöneet isommalla porukalla Aimin ja Fridan luona ja se on ollut ihanaa. Perjantaina menin shoppaamaan Nancy-nimisen thai-tytön kanssa Union mallille. Hän on ihan extrasuloinen. Me olemme samalla business finance –kurssilla, joten tutustuimme enemmän sitä kautta. Oli kyllä kiva olla ostoskeskuksessa, jossa ei ollut juurikaan muita länsimaalaisia. Hinnatkin olivat ehkä hiukan pienemmät. Kumma kyllä sitä tunsi itsensä kovin suureksi siellä.
Lauantai-aamuna lähdimmekin Aimin, Jessican ja Dillanin kohti Pranburia. Se sijaitsee n. Puoli tuntia Hua Hinista etelään. Se ei ole kovin turistialue, eli juuri sitä mitä me turistit Thaimaassa aina etsimme. Pranburissa voi myös kiteillä, mutta tällä kertaa en edes jaksanut ottaa kamoja mukaan, koska säätiedotus ei luvannut tuulia. (Toimituksen huom. Se oli hyvä valinta)
Lähdimme Bangkokista eteläiseltä bussiterminaalilta (Southern Bus Terminal) ja matka kesti n. 3,5 tuntia., hintaa tuli 180 batia per henkilö yhteensuuntaan. Kun pääsimme perille, otimme mukavan huoneen Imsook resortista. Nukuimme kaikki samassa huoneessa ja yhteensä maksoimme 800 batia, mutta tähän hintaan saimme tinkiä jonkin aikaan. Paikka oli kuitenkin aivan mahtava ja upea. Vuokrasimme myös kaksi skooteria ja ajelimme pitkin Pranburin aluetta loppupäivän.
 |
| Imsook resort |
 |
| Imsook resort |
 |
| Mr. Moo |
Palattuamme takaisin, olikin vain rauhoittumisen aikaa. Päätimme kuitenkin lähteä käymään yksillä. Ranta on todella hiljainen, mutta kuten mainitsinkin, sitäkin suloisempi. Kun palasimme takaisin, resortissa oli juhlat. Ryhmä thai-opiskelijoita järjestävän vuosittain tapaamisen ko. paikassa. He sitten pyysivät meidätkin mukaan juhlimaan. Se oli kyllä huippua. Kukaan ei oikein puhunut englantia, mutta onneksi pystyimme kommunikoimaan edes jotenkin. Ja toisaalta, se on ihmeellistä, miten vähän yhteistä kieltä voikaan tarvita. Nukkumaan menimme kuitenkin jo kahden aikaan. Oli kyllä yksi ikimuistoisimmista illoista ikinä.
Sunnuntai olikin vain rantapäivä. Sanon sen taas, kun ollaan rannalla, pitää aina syödä ruokaa merestä.. Söimme jälleen ihanaa ruokaa; kalaa ja mereneläväsalaattia. Se oli niiiiin hyvää, ja tuoretta.
 |
| Steamed fish |
 |
| Spicy seafood salad |
Kotiin lähdimme viiden aikaan. Tästä paikasta jäi pelkästään hyvin muistoja. Koko päivä oli siis pelkkää chillausta ja se vähän kuin loppui torkkuihin riippumatossa. Ah, kuka voi valittaa kun elämä on tällaista.
 |
| Livin' the dream |
Mari
torstai 30. syyskuuta 2010
Indian delivery, please!
Asia, jota rakastan (yksi niistä) Bangkokissa, jos ei huvita lähteä minnekään, tai on liian kiireinen koulujuttujen kanssa, on ruoan kotiintilaaminen. Soititpa sitten McDonaldsiin tai tavalliseen thairavintolaan, aina voi tilata kotiinkuljetuksen. You gotta love it, man!
Tänään päätimme Andrean kanssa tilata jotain, koska molempien piti lukea välikokeisiin. Menimme nettiin sivustolle, jossa oli listattuna kotiinkuljettavia ravintoloita. Olimme jo aikaisemmin puhuneet intialaisesta, joten sitä päätimme tilata. Ensimmäinen puoli tuntia (vähintään) meni siihen, että yritimme ymmärtää ruokalistaa. Kyllä, se oli englanniksi, mutta heillä oli vaikka mitä ja valinnan vaikeushan siinä pääsi yllättymään.
Kun lopulta pääsimme tilaamaan, tottakai puhelimen päässä ei juurikaan osattu englantia, se olisi ollut liian helppoa. Saimme kuitenkin tilauksen tehtyä ja osoitteen annettua. Tähän meni ehkä 15-20 minuuttia. Heidän piti soittaa minulle hetken päästä, kun ovat tarkistaneet osoitteen ym. Mitään soittoa ei kuulunut, joten soitimme takaisin. He olivat ottaneet puhelinnumeroni väärin, tai enemmänkin olivat unohtaneet kirjoittaa tarvittavat numerot ylös. Mutta, ruoka oli siis tulossa.
Tässä vaiheessa aloimme olla jo supernälkäisiä. Kuitenkin, meni vielä reilu tunti ennen kuin ovelta kuului hento koputus; voi sitä riemua; ruokaa! Ruoka maksoi yhteensä kuluineen n. 570 batia, eli n. 13 euroa. Siihen hintaan saimme varmaan 6 erilaista kastiketta, 2 erilaista leipää, riisiä, jälkiruokaa ja jotain muuta, mitä emme osanneet identifoida miksikään. Huomattavasti kalliimpaa kuin yleisesti ruoka, mutta jos esim. Suomen hintoihin vertaa, halpaa kuin mikä :) Ja voi että se oli hyvää! Harvoin tilaan kasvisruokaa (vähän nolottaa tämä kyllä sanoa), mutta varmasti tämän kokemuksen jälkeen taas uskaliaammin tilaan sitä ravintoloissa. Tottakai ruokaa oli ihan liikaa ja tuli syötyä taas överit. Kaiken kaikkiaan siitä hetkestä, kun päätettiin että jotain olisi syötävä, meni vain 3 tuntia ja sitten päästiin ao. kuvan pisteeseen. Kuitenkin, oli se sen arvoista.
Kaiken kaikkiaan meillä oli huippuilta, vaikka ikävä kyllä se lukeminen taisi jäädä huomisaamuun... Mutta, 2 koetta takana, 2 edessä ja perjantai-iltana teen jotain jota en ole ikinä tehnyt perjantai-iltaisin; opiskellut. Näin se Bangkok antaa minulle uusia kokemuksia päivittäin.
Ai niin, otin tänään vähän videokuvaa parvekkeelta. Se on ikävä kyllä tosi pimeetä. Ei täällä ihan noin synkkää ole, vaikkakin ukosti ja satoi vettä. Pitääkin muistaa ottaa videota vertailuksi sitten kun paistaa aurinko. Niin tosiaan, nythän on jo lokakuu, mikä tarkoittaa sitä, että sade ja ukkonen loppuu. Eiku...
Ensi kertaan taas!
Mari
Tänään päätimme Andrean kanssa tilata jotain, koska molempien piti lukea välikokeisiin. Menimme nettiin sivustolle, jossa oli listattuna kotiinkuljettavia ravintoloita. Olimme jo aikaisemmin puhuneet intialaisesta, joten sitä päätimme tilata. Ensimmäinen puoli tuntia (vähintään) meni siihen, että yritimme ymmärtää ruokalistaa. Kyllä, se oli englanniksi, mutta heillä oli vaikka mitä ja valinnan vaikeushan siinä pääsi yllättymään.
Kun lopulta pääsimme tilaamaan, tottakai puhelimen päässä ei juurikaan osattu englantia, se olisi ollut liian helppoa. Saimme kuitenkin tilauksen tehtyä ja osoitteen annettua. Tähän meni ehkä 15-20 minuuttia. Heidän piti soittaa minulle hetken päästä, kun ovat tarkistaneet osoitteen ym. Mitään soittoa ei kuulunut, joten soitimme takaisin. He olivat ottaneet puhelinnumeroni väärin, tai enemmänkin olivat unohtaneet kirjoittaa tarvittavat numerot ylös. Mutta, ruoka oli siis tulossa.
Tässä vaiheessa aloimme olla jo supernälkäisiä. Kuitenkin, meni vielä reilu tunti ennen kuin ovelta kuului hento koputus; voi sitä riemua; ruokaa! Ruoka maksoi yhteensä kuluineen n. 570 batia, eli n. 13 euroa. Siihen hintaan saimme varmaan 6 erilaista kastiketta, 2 erilaista leipää, riisiä, jälkiruokaa ja jotain muuta, mitä emme osanneet identifoida miksikään. Huomattavasti kalliimpaa kuin yleisesti ruoka, mutta jos esim. Suomen hintoihin vertaa, halpaa kuin mikä :) Ja voi että se oli hyvää! Harvoin tilaan kasvisruokaa (vähän nolottaa tämä kyllä sanoa), mutta varmasti tämän kokemuksen jälkeen taas uskaliaammin tilaan sitä ravintoloissa. Tottakai ruokaa oli ihan liikaa ja tuli syötyä taas överit. Kaiken kaikkiaan siitä hetkestä, kun päätettiin että jotain olisi syötävä, meni vain 3 tuntia ja sitten päästiin ao. kuvan pisteeseen. Kuitenkin, oli se sen arvoista.
 |
| Voi sitä iloa ja riemua, ja tuhoamista. |
Ai niin, otin tänään vähän videokuvaa parvekkeelta. Se on ikävä kyllä tosi pimeetä. Ei täällä ihan noin synkkää ole, vaikkakin ukosti ja satoi vettä. Pitääkin muistaa ottaa videota vertailuksi sitten kun paistaa aurinko. Niin tosiaan, nythän on jo lokakuu, mikä tarkoittaa sitä, että sade ja ukkonen loppuu. Eiku...
Ensi kertaan taas!
Mari
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Mid term week, milloin tämä raataminen on ohi?
Meillä on tosiaan tällä viikolla välikokeet ja niihin olenkin enempivähempi opiskellut. Minun tapauksessa ikävä kyllä taitaa olla aika vähäistä. Minun kokeet alkoivat tänään keskiviikkona Internation Business management -kokeella. Koe meni kai ihan ok. On aika vaikea kertoa, kun ei tiedä yhtään miten niitä arvostellaan. Minun tapauksessa se meni joko tosi hyvin, tai sitten läpi juuri ja juuri. Riippuen siitä miten paljon professori arvostaa minun ajatuksenjuoksua... Illalla minulla oli vielä Current Issues in Finance -kurssin esitelmä. Tai oikeastaan minulla ei ollut, koska meitä on kurssilla melkein 60 ja aikaa vain 3 tuntia, joten 20 arvottiin esittämään. En ollut onnekkaiden joukossa. Mutta siis se esitelmä piti tehdä joka tapauksessa, jonka opettaja sitten arvostelee. Kätevää, kun ei ollut koetta.
Huomenna on International Marketing -koe, joka on aikamoinen vitsi. Saamme ottaa yhden A4-kokoisen paperin mukaan täynnä muistiinpanoja. Joitakin tuo ehkä kannustaa, minä en ole vieläkään jaksanut kirjoittaa tuota paperia loppuun. Tuntuu jotenkin turhalta. Teen sen nyt yöllä ja jatkan huomenaamulla.
Perjantaina minulla on Human Resource Management -koe, johon en ole aloittanut edes lukemista. Myös samalle kurssille pitää tehdä perjantaiksi kolme tehtävää, jotka ovat n. 80 % valmiita. Eli hiljaa hyvä tulee. Huomenna riittääkin hommaa.
Sitten minulla on lauantaina yksi koe; business finance. Tämä kurssi oikeasti vähän jännittää, kun se on pelkästään laskuja. Pari ensimmäistä tuntia olin, että tämähän on helppoa, mutta nyt me lasketaan sijoutusten riskejä ja tuottoja ja ne ovat jo vähän hankalempia. Eli tuohon tenttiin on vielä kovasti tehtävää, että varmasti pääsen sen läpi :)
Lauantaina onkin sitten Andrean synttärit, joten päätimme jäädä Bangkokiin. Aluksi ajateltiin lähteä Koh Sametille, mutta ei oltaisi enää keritty viimeiseen lauttaan, koska mun koe loppuu vasta kello 4. Yksi mahdollisuus olisi ottaa pikavene, mutta jos ilma on huono, ne eivät lähde satamasta. Turha siis lähteä yrittämään. Bangkokissa kyllä löytyy tekemistä. Kaikille ja kaikkea.
Ainiin, minä muuten tein investoinnin täällä :) Siihen menikin suuri osa matkabudjetista, mutta olen tyytyväinen. Ostin MacBook Pro 13'' -läppärin. Eli Applea käytetään nyt täälläkin. Mä sain tän koneen n. 400 euroa halvemmalla kuin Suomesta, joten tuntui järkiostokselta, varsinkin kun mun entisellä läppärillä voisi heittää vaikka vesilintua ja katsoa mitä tapahtuu. Lyhyesti tarina läppärin ostosta meni näin: Kaveri osti läppärin täältä, meni kauppaan ja läppäri pöllittiin. Jätti yhteystiedot kauppaan, meni poliisilaitokselle ja teki rikosilmoituksen. Parin päivän päästä kaupasta soitettiin, että varas oli palannut samaan paikkaan taas, ja he olivat tunnistaneet hänet videokameralta (aika typerä kaveri, kun palasi noin heti takaisin rikospaikalle). Anyways, tällä välin kaveri oli käynyt ostamassa uuden läppärin, koska todella halusi sellaisen. Eli hänellä oli nyt kaksi läppäriä ja ostin toisen hyvään hintaan. Siinä löytyy yksi syy, että olen jättänyt matkustamisen näinkin vähälle :)
Mutta, nyt yritän palata taas markkinoinnin ihmeellisen maailmaan, jotta tiedän edes suunnilleen mitä minun pitää huomenna osata. Ainiin, huomenna käyn näyttämässä jalkaa vielä lääkärille. Se on jo vähän parempi ja ilmeisesti viimein lääkkeet alkoivat tehota. Oikean jalan pikkuvarvas on vielä vähän ihmeellisen värinen, mutta eiköhän sekin siitä pikku hiljaa tokene. Ja jos näin on, niin joko sunnuntaina tai maanantaina palkitsen itseni shoppailureissulla. Jos vaikka löytäisi jotain kivaa taas :)
Nyt takaisin opiskelemaan, että kerkeän nukkuakin jossain vaiheessa!
Mari
ps. Jos en ole vielä maininnut, niin minulla on ikävä Suomeen ja kaikkia mun rakkaita. Jännä juttu, kun kuvittelin, että niin ei kävisi ollenkaan. Jos haluatte ilahduttaa toiminnallanne mun päiviä täällä, saa laittaa vaikka valokuvia sähköpostiin :)
Huomenna on International Marketing -koe, joka on aikamoinen vitsi. Saamme ottaa yhden A4-kokoisen paperin mukaan täynnä muistiinpanoja. Joitakin tuo ehkä kannustaa, minä en ole vieläkään jaksanut kirjoittaa tuota paperia loppuun. Tuntuu jotenkin turhalta. Teen sen nyt yöllä ja jatkan huomenaamulla.
Perjantaina minulla on Human Resource Management -koe, johon en ole aloittanut edes lukemista. Myös samalle kurssille pitää tehdä perjantaiksi kolme tehtävää, jotka ovat n. 80 % valmiita. Eli hiljaa hyvä tulee. Huomenna riittääkin hommaa.
Sitten minulla on lauantaina yksi koe; business finance. Tämä kurssi oikeasti vähän jännittää, kun se on pelkästään laskuja. Pari ensimmäistä tuntia olin, että tämähän on helppoa, mutta nyt me lasketaan sijoutusten riskejä ja tuottoja ja ne ovat jo vähän hankalempia. Eli tuohon tenttiin on vielä kovasti tehtävää, että varmasti pääsen sen läpi :)
Lauantaina onkin sitten Andrean synttärit, joten päätimme jäädä Bangkokiin. Aluksi ajateltiin lähteä Koh Sametille, mutta ei oltaisi enää keritty viimeiseen lauttaan, koska mun koe loppuu vasta kello 4. Yksi mahdollisuus olisi ottaa pikavene, mutta jos ilma on huono, ne eivät lähde satamasta. Turha siis lähteä yrittämään. Bangkokissa kyllä löytyy tekemistä. Kaikille ja kaikkea.
Ainiin, minä muuten tein investoinnin täällä :) Siihen menikin suuri osa matkabudjetista, mutta olen tyytyväinen. Ostin MacBook Pro 13'' -läppärin. Eli Applea käytetään nyt täälläkin. Mä sain tän koneen n. 400 euroa halvemmalla kuin Suomesta, joten tuntui järkiostokselta, varsinkin kun mun entisellä läppärillä voisi heittää vaikka vesilintua ja katsoa mitä tapahtuu. Lyhyesti tarina läppärin ostosta meni näin: Kaveri osti läppärin täältä, meni kauppaan ja läppäri pöllittiin. Jätti yhteystiedot kauppaan, meni poliisilaitokselle ja teki rikosilmoituksen. Parin päivän päästä kaupasta soitettiin, että varas oli palannut samaan paikkaan taas, ja he olivat tunnistaneet hänet videokameralta (aika typerä kaveri, kun palasi noin heti takaisin rikospaikalle). Anyways, tällä välin kaveri oli käynyt ostamassa uuden läppärin, koska todella halusi sellaisen. Eli hänellä oli nyt kaksi läppäriä ja ostin toisen hyvään hintaan. Siinä löytyy yksi syy, että olen jättänyt matkustamisen näinkin vähälle :)
Mutta, nyt yritän palata taas markkinoinnin ihmeellisen maailmaan, jotta tiedän edes suunnilleen mitä minun pitää huomenna osata. Ainiin, huomenna käyn näyttämässä jalkaa vielä lääkärille. Se on jo vähän parempi ja ilmeisesti viimein lääkkeet alkoivat tehota. Oikean jalan pikkuvarvas on vielä vähän ihmeellisen värinen, mutta eiköhän sekin siitä pikku hiljaa tokene. Ja jos näin on, niin joko sunnuntaina tai maanantaina palkitsen itseni shoppailureissulla. Jos vaikka löytäisi jotain kivaa taas :)
Nyt takaisin opiskelemaan, että kerkeän nukkuakin jossain vaiheessa!
Mari
ps. Jos en ole vielä maininnut, niin minulla on ikävä Suomeen ja kaikkia mun rakkaita. Jännä juttu, kun kuvittelin, että niin ei kävisi ollenkaan. Jos haluatte ilahduttaa toiminnallanne mun päiviä täällä, saa laittaa vaikka valokuvia sähköpostiin :)
torstai 23. syyskuuta 2010
Kuulumisia
Nopeaa päivitystä elämästä täällä.
Todellakin Phuketissa sain odottaa niitä tuulia. Ja eihän niitä tullut. Paitsi tietenkin tiistaina, kun piti lähteä takaisin Bangkokiin. Mutta onneksi lento lähti vasta 9 illalla, ja tuulet alkoivat olla suotuisat n. kello 3.30 jälkeen. Ei muuta kuin leija valmiiksi ja veteen. Koska en ole mitenkään varma kiteilijä, maksoin sitten opetuksesta, kohtuullisen paljon. Mutta ei siitä enempää :)
Ensiksi otimme 14m2 leijan, jolla harjoittelimme ihan vain totuttelua veteen ja kokeilimme 'bodydraggingiä' eli leija veti minua vedessä, ei ollut lautaa tai mitään. Se onnistui ihan kiitettävästi, joten tunnin jälkeen vaihdoimmekin isompaan leijaan, koska tuuli oli edelleen niin heikko, että pienemmällä leijalla ei olisi päässyt laudan kanssa. Pumppasin sitten 17m2 leijan täyteen ja ei kun ilmaan ja kohti vesiä. Tällä kertaa otimme laudankin mukaan.
Koska aikaa oli todella vähän, pääsinkin hyvin nopeasti tositoimiin. Olin yllättynyt miten hyvin onnistuin. No sen verran pitää sanoa, että opettaja oli mukana auttamassa minua pääsemään laudalle. Mutta parin yrityksen jälkeen pääsinkin jyvälle asiasta ja pääsin ajamaan laudalla yhtämittaisesti, ilman kaatumisia, juuri sinne minne pitikin. Tunne oli mitä loistavin. Varsinkin, koska niitä tuulia oli odotettu jo neljättä päivää. Eli pääsin toteuttamaan matkan päällimmäisen tarkoituksen. Huh, mikä helpotus. Seuraavalla kerralla pitää kai uskaltaa vain mennä itsekseen... Ehkä :)
Tästä viikosta, olenhan ollut jo Bangkokissa 2 kokonaista päivää... Meillä on ensi viikolla välikokeet ja ilmeisesti niihin pitäisi opiskella ja paljon. Tämän viikonlopun yritänkin pyhittää opiskelulle ja kaikkien rästihommien tekemiselle. Onneksi ei ole oikeasti mitään rästissä, olen vain jättänyt asiat tunnetusti viime tippaan, mutta onneksi on pitkä viikonloppu, koska ensimmäinen koe on vasta keskiviikkona. Ikävä kyllä viimeinen on vasta lauantaina :(
Niin ja loppuun vielä päivitys jalastani. Se on mennyt taas pahemmaksi, joten huomenna menen taas uudestaan lääkäriin ja vaadin, että minulta otetaan verikokeet ja kaikki mahdolliset, jotta saadaan selville mikä siinä on. Ilmeisesti se on tullut Koh Samet -saarelta 3 viikkoa sitten, koska monella muulla oli samanlainen ongelma. Kyseessä on joko jokin loinen tai virus, joka pitäisi lähteä itsestään pois, mutta minulla se näyttää olevan erityisen sitkeä. Tänään varpaat alkoivat taas eristää nestettä ja turvota. Se ei kai ole ikinä mitenkään hirvittävän hyvä asia. No ehkä huomenna saan vastauksia.
Mari
ps. Olen ihan mielettömän yllättynyt miten nopeasti aika täällä menee. Enää reilu 2 kk jäljellä. Parasta ehkä on, että Pyry tulee tänne alle 2 kk päästä jo! Katselin juuri kuvia viime kesältä, joten sen kunniaksi liitänkin kuvan, joka ei liity mihinkään. Paitsi että koko viime kesä, ja viimeisin vuosi, on ollut pelkkää 'good times'! Siitä voidaankin jatkaa sitten täälläkin.
Todellakin Phuketissa sain odottaa niitä tuulia. Ja eihän niitä tullut. Paitsi tietenkin tiistaina, kun piti lähteä takaisin Bangkokiin. Mutta onneksi lento lähti vasta 9 illalla, ja tuulet alkoivat olla suotuisat n. kello 3.30 jälkeen. Ei muuta kuin leija valmiiksi ja veteen. Koska en ole mitenkään varma kiteilijä, maksoin sitten opetuksesta, kohtuullisen paljon. Mutta ei siitä enempää :)
Ensiksi otimme 14m2 leijan, jolla harjoittelimme ihan vain totuttelua veteen ja kokeilimme 'bodydraggingiä' eli leija veti minua vedessä, ei ollut lautaa tai mitään. Se onnistui ihan kiitettävästi, joten tunnin jälkeen vaihdoimmekin isompaan leijaan, koska tuuli oli edelleen niin heikko, että pienemmällä leijalla ei olisi päässyt laudan kanssa. Pumppasin sitten 17m2 leijan täyteen ja ei kun ilmaan ja kohti vesiä. Tällä kertaa otimme laudankin mukaan.
Koska aikaa oli todella vähän, pääsinkin hyvin nopeasti tositoimiin. Olin yllättynyt miten hyvin onnistuin. No sen verran pitää sanoa, että opettaja oli mukana auttamassa minua pääsemään laudalle. Mutta parin yrityksen jälkeen pääsinkin jyvälle asiasta ja pääsin ajamaan laudalla yhtämittaisesti, ilman kaatumisia, juuri sinne minne pitikin. Tunne oli mitä loistavin. Varsinkin, koska niitä tuulia oli odotettu jo neljättä päivää. Eli pääsin toteuttamaan matkan päällimmäisen tarkoituksen. Huh, mikä helpotus. Seuraavalla kerralla pitää kai uskaltaa vain mennä itsekseen... Ehkä :)
Tästä viikosta, olenhan ollut jo Bangkokissa 2 kokonaista päivää... Meillä on ensi viikolla välikokeet ja ilmeisesti niihin pitäisi opiskella ja paljon. Tämän viikonlopun yritänkin pyhittää opiskelulle ja kaikkien rästihommien tekemiselle. Onneksi ei ole oikeasti mitään rästissä, olen vain jättänyt asiat tunnetusti viime tippaan, mutta onneksi on pitkä viikonloppu, koska ensimmäinen koe on vasta keskiviikkona. Ikävä kyllä viimeinen on vasta lauantaina :(
Niin ja loppuun vielä päivitys jalastani. Se on mennyt taas pahemmaksi, joten huomenna menen taas uudestaan lääkäriin ja vaadin, että minulta otetaan verikokeet ja kaikki mahdolliset, jotta saadaan selville mikä siinä on. Ilmeisesti se on tullut Koh Samet -saarelta 3 viikkoa sitten, koska monella muulla oli samanlainen ongelma. Kyseessä on joko jokin loinen tai virus, joka pitäisi lähteä itsestään pois, mutta minulla se näyttää olevan erityisen sitkeä. Tänään varpaat alkoivat taas eristää nestettä ja turvota. Se ei kai ole ikinä mitenkään hirvittävän hyvä asia. No ehkä huomenna saan vastauksia.
Mari
ps. Olen ihan mielettömän yllättynyt miten nopeasti aika täällä menee. Enää reilu 2 kk jäljellä. Parasta ehkä on, että Pyry tulee tänne alle 2 kk päästä jo! Katselin juuri kuvia viime kesältä, joten sen kunniaksi liitänkin kuvan, joka ei liity mihinkään. Paitsi että koko viime kesä, ja viimeisin vuosi, on ollut pelkkää 'good times'! Siitä voidaankin jatkaa sitten täälläkin.
 |
| Komea pari Musen keikalla |
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Nai Yang
Wow,mistä aloittaisin. Aamulla lähdin kouluun ja otin kaikki tavarani mukaan, koska koulu loppui kello 12 ja lento lähti 2.40, joten aikaa ei ollut mitenkään ihan liikaa. Aikalailla juuri sen verran, että matkustin lentokentälle, tein check-inin, ostin jotain pientä syötävää ja menin koneeseen.
Lento oli oikein miellyttävä, paitsi Airasian kanssa pitää aina muistaa ottaa jotain lämmintä päällepantavaa, koska ilmastointi huutaa yleensä täysillä. Bangkokista soitin jo Davelle,, joka omistaa Kitezone-nimisen kitekoulun Nai Yang rannalla. Olin soittanut hänelle jo aiemmin tällä viikolla ja maininnut että olen mahdollisesti tulossa Sovin hänen kanssaan, että soitan kun olen Phuketin lentoketällä, niin hän lähettää jonkun henkilökunnastaan hakemaan minut. Siellä minua odottikin Whip (?) –niminen thaipoika ja hän toi minut kitekoululle. Siellä minua odotti Bryan, joka näytti paikkoja ym. Heidän asumuksensa olivat vähän liian kalliita minulle (800-1200 Batia) yöltä. Bryan kuitenkin suositteli minulle heidän vieressä olevaa paikkaa, josta voi vuokrata bungalowta.
Heillä ei ollut huoneita vapaina, mutta sanoivat, että bungalown voisin saada 400 batilla per yö. Oikein mukava tyttö nimeltä Tim vei minut katsomaan näitä bungalowta. Ne olivat hyvinhyvin alkeellisia, mutta ajattelin, että ehkä kuitenkin. Kun kävelimme pois sieltä ja menimme juttelemaan hinnasta omistajan kanssa, jolloin hinta tippui 300 batiin. Sitten he juttelivat jotain (minusta). Minulla oli siis vieläkin koulupuku päällä. Omistaja kysyi, olenko yksin ja kerroin olevani. Sen jälkeen he kertoivat, että heillä olisi yksi ilmastollinen asunto, mutta se ei ole rannalla, ja hinta olisi 500 batia. Samaan syssyyn lupasivat skootterin 150 batia per päivä. Halusin kyllä olla rannalla, mutta kävin katsomassa vielä tämän toisen paikan. Se oli oikein hyvä. Päätin jäädä sinne ensimmäiseksi yöksi. Tämän jälkeen menin sinne kitekouluun odottelemaan bungalowien omistajaa, joka lupasi hakea minut autollaan. Juttelin siellä ihmisten kanssa ja kaikki sanoivat, että 500 batia on todella hyvä hinta ilmastoiduista huoneista. Yleensä niitä ei saa täällä alle 800 batin. Tiedä sitten. Huijatiinko minua vai ei. Mutta olen tyytyväinen, jolloinhan kaikki voittavat. Niin, ja sain tähän vielä ilmaisen internetin. Eli käytän omistajien nettiä, johon sain salasanan. Huikeeta.
Oli muuten hauska kun lähdin illalla käymään syömässä. Minulla oli tosiaan skootteri, jolla huristelin. Koska Nai Yang on tosi pieni paikka, täällä on tosi helppo ajaakin sillä. Eikä ole liikaa liikennettä. No, ilmeisesti minua on helppo lähestyä myös paikallisten toimesta; varsinkin sen jälkeen kun ilmestyin tänne se koulupuku päällä. Ihmiset olivat pistäneet merkille. Menin istumaan yhteen baariin ja sieltä tulikin jo yksi thaityttö kyselemään, että olinko se mina jonka hän näki aikaisemmin. Koska oli hyvin hiljainen ilta, hän jäikin juttelemaan minun kanssani pidemmäksikin aikaa. Myöhemmin seuraan liittyi yksin reissussa oleva saksalaispoika. Lopulta vielä ko. baarin omistaja tuli juttelemaan meille. Hän itse asiassa omistaa Kitezonen rakennuksen ja hän vuokraa sitä tälle Davelle. Eli kaiken kaikkiaan hyvä saldo ensimmäiselle päivälle.
Tänään lauantaina lähdinkin jo hyvissä ajoin rannalle, jossa tapasin Daven. Hän näytti minulle kartasta minne minun kannattaisi mennä ja muutenkin juteltiin kaikesta mahdollisesta, pääasiassa kiteilystä. Hetken päästä Kiaw, baarin omistaja tuli paikalle ja hän kysyi olenko syönyt jo. En ollut, joten lähdin hänen kanssaan syömään. Ruoka oli jälleen kerran mahtavaa. Menimme rantaravintolaan, eli istuimme hiekalla pienten pöytien ääressä, ilman tuoleja tietenkin. Tämän jälkeen lähdinkin kohti Nai Thon –rantaa.
Tietenkin siinä kävi niin, että eksyin ja huomasin olevani moottoritiellä.. Koska teillä on aina omat kaistat moottoripyörille, päätin jatkaa vain matkaa ja katsoa minne tie vie. Tottakai, koska olen Thaimaassa ja on syyskuu, vettä alkoikin sataa piakkoin, ja kovaa. Ei auttanut muuta kuin etsiä suoja pahimman sateen ajaksi. Tätä jatkuikin sitten aika ajoin, ehkä noin tunnin-puolentoista. Lopulta päätin palata ‘kotiin’, mutta sitten näinkin Nai Thon –rannan kyltin ja päätin käydä siellä. Kiva ranta, todella hiljainen. Minä tykkäsin :)
Nyt olenkin turvallisesti taas bungalowlla ja päivitän blogia. Kohta ajattelin lähteä syömään ja katsomaan mitä sunnuntai-ilta tuo tullessaan. Tuulia täällä ei tosiaan ole näkynyt, joten muuta aktiviteettia on pakko keksiä.
Kaikki on todellakin hyvin. On jotenkin todella rauhoittavaa ja mukavaa matkustaa itsekseen. Ihmisiin tutustuminen on niin paljon helpompaa kuin isoissa ryhmissä. Niin, ja koska kyseessä on pieni pieni kaupunkin, moni on jo bongannut ‘farangin’, joka matkustaa yksin. Outoa, ajattelin kuitenkin, että ne olisivat hyvinkin tavallinen näky täällä. Niin, ja vielä vinkki kaikille, että skootterin vuokraaminen on tosiaan se juttu, mitä kannattaa tehdä. Näkee niin paljon paremmin myös paikallisten elämää kun eksyy mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
Äidille vielä, että jalka on jo parempi; pystyn käyttämään jo muitakin kenkiä kuin flipflopeja. Sain tosiaan ne uudet antibiootit, mutta lopetin niiden syömisen, koska minulla on ollut nyt monta päivää hengenahdistusta ja en osaa vielä tällä hetkellä yhdistää sitä mihinkään muuhun kuin noihin uusiin lääkkeisiin. Varsinkin kun unohdin ottaa allergialääkkeet mukaan, niin on ehkä vain parempi odottaa ja katsoa miten käy
Myöhemmin lisää sitten loppureissusta.
Ps. Jostain syystä en pysty lisäämään kuvia nyt, teen sen siis myöhemmin. Pitäkää silmällä siis tätäkin blogimerkintää
Lento oli oikein miellyttävä, paitsi Airasian kanssa pitää aina muistaa ottaa jotain lämmintä päällepantavaa, koska ilmastointi huutaa yleensä täysillä. Bangkokista soitin jo Davelle,, joka omistaa Kitezone-nimisen kitekoulun Nai Yang rannalla. Olin soittanut hänelle jo aiemmin tällä viikolla ja maininnut että olen mahdollisesti tulossa Sovin hänen kanssaan, että soitan kun olen Phuketin lentoketällä, niin hän lähettää jonkun henkilökunnastaan hakemaan minut. Siellä minua odottikin Whip (?) –niminen thaipoika ja hän toi minut kitekoululle. Siellä minua odotti Bryan, joka näytti paikkoja ym. Heidän asumuksensa olivat vähän liian kalliita minulle (800-1200 Batia) yöltä. Bryan kuitenkin suositteli minulle heidän vieressä olevaa paikkaa, josta voi vuokrata bungalowta.
 |
| Chun ma jak Chula! |
 |
| Näin ne päivät kuuluisi aloittaa! |
 |
| Varpaat kohti tulevaisuutta. |
Heillä ei ollut huoneita vapaina, mutta sanoivat, että bungalown voisin saada 400 batilla per yö. Oikein mukava tyttö nimeltä Tim vei minut katsomaan näitä bungalowta. Ne olivat hyvinhyvin alkeellisia, mutta ajattelin, että ehkä kuitenkin. Kun kävelimme pois sieltä ja menimme juttelemaan hinnasta omistajan kanssa, jolloin hinta tippui 300 batiin. Sitten he juttelivat jotain (minusta). Minulla oli siis vieläkin koulupuku päällä. Omistaja kysyi, olenko yksin ja kerroin olevani. Sen jälkeen he kertoivat, että heillä olisi yksi ilmastollinen asunto, mutta se ei ole rannalla, ja hinta olisi 500 batia. Samaan syssyyn lupasivat skootterin 150 batia per päivä. Halusin kyllä olla rannalla, mutta kävin katsomassa vielä tämän toisen paikan. Se oli oikein hyvä. Päätin jäädä sinne ensimmäiseksi yöksi. Tämän jälkeen menin sinne kitekouluun odottelemaan bungalowien omistajaa, joka lupasi hakea minut autollaan. Juttelin siellä ihmisten kanssa ja kaikki sanoivat, että 500 batia on todella hyvä hinta ilmastoiduista huoneista. Yleensä niitä ei saa täällä alle 800 batin. Tiedä sitten. Huijatiinko minua vai ei. Mutta olen tyytyväinen, jolloinhan kaikki voittavat. Niin, ja sain tähän vielä ilmaisen internetin. Eli käytän omistajien nettiä, johon sain salasanan. Huikeeta.
 |
| 'Bungalow' |
 |
| Olen ainakin yrittänyt! |
Tänään lauantaina lähdinkin jo hyvissä ajoin rannalle, jossa tapasin Daven. Hän näytti minulle kartasta minne minun kannattaisi mennä ja muutenkin juteltiin kaikesta mahdollisesta, pääasiassa kiteilystä. Hetken päästä Kiaw, baarin omistaja tuli paikalle ja hän kysyi olenko syönyt jo. En ollut, joten lähdin hänen kanssaan syömään. Ruoka oli jälleen kerran mahtavaa. Menimme rantaravintolaan, eli istuimme hiekalla pienten pöytien ääressä, ilman tuoleja tietenkin. Tämän jälkeen lähdinkin kohti Nai Thon –rantaa.
Tietenkin siinä kävi niin, että eksyin ja huomasin olevani moottoritiellä.. Koska teillä on aina omat kaistat moottoripyörille, päätin jatkaa vain matkaa ja katsoa minne tie vie. Tottakai, koska olen Thaimaassa ja on syyskuu, vettä alkoikin sataa piakkoin, ja kovaa. Ei auttanut muuta kuin etsiä suoja pahimman sateen ajaksi. Tätä jatkuikin sitten aika ajoin, ehkä noin tunnin-puolentoista. Lopulta päätin palata ‘kotiin’, mutta sitten näinkin Nai Thon –rannan kyltin ja päätin käydä siellä. Kiva ranta, todella hiljainen. Minä tykkäsin :)
 |
| Safety first |
 |
| Muista varoa muuta liikkuvaa liikennettä. |
 |
| Täällä kuunneltiin myös Jukka Poikaa. It's all about reggae, man. |
 |
| Ikuistettu |
 |
| Maisemaa |
Kaikki on todellakin hyvin. On jotenkin todella rauhoittavaa ja mukavaa matkustaa itsekseen. Ihmisiin tutustuminen on niin paljon helpompaa kuin isoissa ryhmissä. Niin, ja koska kyseessä on pieni pieni kaupunkin, moni on jo bongannut ‘farangin’, joka matkustaa yksin. Outoa, ajattelin kuitenkin, että ne olisivat hyvinkin tavallinen näky täällä. Niin, ja vielä vinkki kaikille, että skootterin vuokraaminen on tosiaan se juttu, mitä kannattaa tehdä. Näkee niin paljon paremmin myös paikallisten elämää kun eksyy mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
Äidille vielä, että jalka on jo parempi; pystyn käyttämään jo muitakin kenkiä kuin flipflopeja. Sain tosiaan ne uudet antibiootit, mutta lopetin niiden syömisen, koska minulla on ollut nyt monta päivää hengenahdistusta ja en osaa vielä tällä hetkellä yhdistää sitä mihinkään muuhun kuin noihin uusiin lääkkeisiin. Varsinkin kun unohdin ottaa allergialääkkeet mukaan, niin on ehkä vain parempi odottaa ja katsoa miten käy
Myöhemmin lisää sitten loppureissusta.
Ps. Jostain syystä en pysty lisäämään kuvia nyt, teen sen siis myöhemmin. Pitäkää silmällä siis tätäkin blogimerkintää
torstai 16. syyskuuta 2010
Erilainen ja ikimuistoinen oppitunti
Tälle kertaa kerron suurpiirteisesti kahdesta erilaisesta kurssista, joille olen ilmoittautunut. Tämä aihe nousi esille, koska meillä on tällä viikolla ollut niin kovin eritasoisia kursseja.
Keskiviikkona oli kauan odotettu viininmaistelu-tunti Current Issues in Finance -kurssilla. Menimme Grand Hyatt -hotelliin, jossa siis pidettiin ensin oppitunti ja sen jälkeen maisteltiin viinejä ja kuunneltiin luentoa kuinka niihin voi sijoittaa.
Moni varmasti tietää, että minä Rakastan viiniä, varsinkin punaviiniä. Thaimaassa viinin hinta on vain ihan käsittämättömän korkea, johtuen kovasta verotuksesta melkein 400 %, joka on ihan käsittämätön määrä. Tämä johtuu taas viskiyhtiöiden kovasta lobbauksesta, joka pitää siis viiniverotuksen, ja maahan tuomisen kovana ja viskin hinnan taas alhaisena. Olen myös kuullut, että Thaimaa olisi aloittamassa omaa viinituotantoa, jonka takia yrittää pitää viinin maahantuonnin mahdollisimman kalliina. Varmaan molemmissa ajatuksissa on perää. Ainiin, viski on täällä ihan jäätävän halpaa; 0.75 l pullon saa halvimmillaan 5 eurolla. Sitä voi sitten verrata viinipulloon, josta saa maksaa vähintään sen 15 euroa monissa paikoissa.
No mennäänpäs asiaan. Keskiviikkoiltainen maistelu oli oikeasti asiapitoinen ja mielenkiintoinen. Meille tarjottiin 2 erilaista valkoviiniä ja 3 erilaista punaviiniä. Sen verran täytyy myöntää, että ihan oikeaoppisesti maistelu ei mennyt, koska harva taisi viiniä pois suustaan sylkeä :) Hauskaa oli ja loppuiltakin meni oikein mukavissa merkeissä. Oli ehkä paras tunti ikinä :D Ehkä tästä innostuneena minä rupeankin sijoittamaan vain viineihin. Noi osakemarkkinat kun ovat so last season.
Mistä tämä asia tuli oikein mieleeni oli, kun istuin torstaina, eli eilen, toisella tunnilla International Marketing -nimeltään. Sen opetus on ihan jäätävän tylsää ja huonoa. Okei, vaikea kilpailla viininmaistelua vastaan, mutta tuo finance-opettaja on muutenkin tosi hyvä puhumaan ja opettamaan. Hänen 3 tunnin luennot eivät ole ikinä mitenkään kidutusta vaan oikeasti oppii uutta ja vielä mielenkiintoisella otteella. Markkinoinnin opettaja taas tuo joka tunnille vieraspuhujan (joka on sinänsä hyvä) mutta kun he on tuotu opettamaan meitä sinne. Yleensähän siis vierasluennoitsijat kertovat mitä haluavat, esim. yrityksestään, liiketoiminnastaan etc. Mutta näillä luennoilla ne opettavat meitä suoraan kirjasta. Vielä kun joku kertoisi minulle mikä hyöty siitä on; he vain siis tulevat ja tekevät meidän opettajan työt hänen puolestaan.
Eilen tosiaan oli taas yksi tällainen tunti, joten päätin toisen puoliskon käyttää käymällä meidän yliopiston omassa sairaalassa näyttämässä tota jalkaa. Sain uudet antibiootit, joten toivotaan, että se alkaisi näyttää jo normaalilta pikku hiljaa. Kipuahan siinä ei ole, mutta varpaat näyttävät niiiiin rumilta. Ja varsinkin kun voin käyttää vain flipflopeja, ne myös näkyvät kaikille. Mutta, ehkä jo ensi viikolla kaikki on paremmin. Ainiin, piti vielä mainita, että tuo Chula-sairaala on meille opiskelijoille ilmainen; jopa lääkkeet. Olin oikein iloisesti yllättynyt tästä.
Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa. Minä lähden huomenna lauantaina Phuketiin yksin. Tarkoituksena on toivoa tuulia, jotta pääsisin vihdoin aloittamaan kiteilyn, mutta sääennuste näyttää surkealta. Lähden joka tapauksessa, joten katsotaan miten siinä käy.
Mari
Keskiviikkona oli kauan odotettu viininmaistelu-tunti Current Issues in Finance -kurssilla. Menimme Grand Hyatt -hotelliin, jossa siis pidettiin ensin oppitunti ja sen jälkeen maisteltiin viinejä ja kuunneltiin luentoa kuinka niihin voi sijoittaa.
 |
| Minä ja Andrea innostuneina |
No mennäänpäs asiaan. Keskiviikkoiltainen maistelu oli oikeasti asiapitoinen ja mielenkiintoinen. Meille tarjottiin 2 erilaista valkoviiniä ja 3 erilaista punaviiniä. Sen verran täytyy myöntää, että ihan oikeaoppisesti maistelu ei mennyt, koska harva taisi viiniä pois suustaan sylkeä :) Hauskaa oli ja loppuiltakin meni oikein mukavissa merkeissä. Oli ehkä paras tunti ikinä :D Ehkä tästä innostuneena minä rupeankin sijoittamaan vain viineihin. Noi osakemarkkinat kun ovat so last season.
 |
| Heaven |
 |
| Itsehän olen melkein jo ammittalainen |
 |
| Fiilistelyä |
Eilen tosiaan oli taas yksi tällainen tunti, joten päätin toisen puoliskon käyttää käymällä meidän yliopiston omassa sairaalassa näyttämässä tota jalkaa. Sain uudet antibiootit, joten toivotaan, että se alkaisi näyttää jo normaalilta pikku hiljaa. Kipuahan siinä ei ole, mutta varpaat näyttävät niiiiin rumilta. Ja varsinkin kun voin käyttää vain flipflopeja, ne myös näkyvät kaikille. Mutta, ehkä jo ensi viikolla kaikki on paremmin. Ainiin, piti vielä mainita, että tuo Chula-sairaala on meille opiskelijoille ilmainen; jopa lääkkeet. Olin oikein iloisesti yllättynyt tästä.
Mutta näihin tunnelmiin tällä kertaa. Minä lähden huomenna lauantaina Phuketiin yksin. Tarkoituksena on toivoa tuulia, jotta pääsisin vihdoin aloittamaan kiteilyn, mutta sääennuste näyttää surkealta. Lähden joka tapauksessa, joten katsotaan miten siinä käy.
Mari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)