Nai Yang

Wow,mistä aloittaisin. Aamulla lähdin kouluun ja otin kaikki tavarani mukaan, koska koulu loppui kello 12 ja lento lähti 2.40, joten aikaa ei ollut mitenkään ihan liikaa. Aikalailla juuri sen verran, että matkustin lentokentälle, tein check-inin, ostin jotain pientä syötävää ja menin koneeseen.

Lento oli oikein miellyttävä, paitsi Airasian kanssa pitää aina muistaa ottaa jotain lämmintä päällepantavaa, koska ilmastointi huutaa yleensä täysillä. Bangkokista soitin jo Davelle,, joka omistaa Kitezone-nimisen kitekoulun Nai Yang rannalla. Olin soittanut hänelle jo aiemmin tällä viikolla ja maininnut että olen mahdollisesti tulossa Sovin hänen kanssaan, että soitan kun olen Phuketin lentoketällä, niin hän lähettää jonkun henkilökunnastaan hakemaan minut. Siellä minua odottikin Whip (?) –niminen thaipoika ja hän toi minut kitekoululle. Siellä minua odotti Bryan, joka näytti paikkoja ym. Heidän asumuksensa olivat vähän liian kalliita minulle (800-1200 Batia) yöltä. Bryan kuitenkin suositteli minulle heidän vieressä olevaa paikkaa, josta voi vuokrata bungalowta.

Chun ma jak Chula!

Näin ne päivät kuuluisi aloittaa!

Varpaat kohti tulevaisuutta.

Heillä ei ollut huoneita vapaina, mutta sanoivat, että bungalown voisin saada 400 batilla per yö. Oikein mukava tyttö nimeltä Tim vei minut katsomaan näitä bungalowta. Ne olivat hyvinhyvin alkeellisia, mutta ajattelin, että ehkä kuitenkin. Kun kävelimme pois sieltä ja menimme juttelemaan hinnasta omistajan kanssa,  jolloin hinta tippui 300 batiin. Sitten he juttelivat jotain (minusta). Minulla oli siis vieläkin koulupuku päällä. Omistaja kysyi, olenko yksin ja kerroin olevani. Sen jälkeen he kertoivat, että heillä olisi yksi ilmastollinen asunto, mutta se ei ole rannalla, ja hinta olisi 500 batia. Samaan syssyyn lupasivat skootterin 150 batia per päivä. Halusin kyllä olla rannalla, mutta kävin katsomassa vielä tämän toisen paikan. Se oli oikein hyvä. Päätin jäädä sinne ensimmäiseksi yöksi. Tämän jälkeen menin sinne kitekouluun odottelemaan bungalowien omistajaa, joka lupasi hakea minut autollaan. Juttelin siellä ihmisten kanssa ja kaikki sanoivat, että 500 batia on todella hyvä hinta ilmastoiduista huoneista. Yleensä niitä ei saa täällä alle 800 batin. Tiedä sitten. Huijatiinko minua vai ei. Mutta olen tyytyväinen, jolloinhan kaikki voittavat. Niin, ja sain tähän vielä ilmaisen internetin. Eli käytän omistajien nettiä, johon sain salasanan. Huikeeta.

'Bungalow'

Oli muuten hauska kun lähdin illalla käymään syömässä. Minulla oli tosiaan skootteri, jolla huristelin. Koska Nai Yang on tosi pieni paikka, täällä on tosi helppo ajaakin sillä. Eikä ole liikaa liikennettä. No, ilmeisesti minua on helppo lähestyä myös paikallisten toimesta; varsinkin sen jälkeen kun ilmestyin tänne se koulupuku päällä. Ihmiset olivat pistäneet merkille. Menin istumaan yhteen baariin ja sieltä tulikin jo yksi thaityttö kyselemään, että olinko se mina jonka hän näki aikaisemmin. Koska oli hyvin hiljainen ilta, hän jäikin juttelemaan minun kanssani pidemmäksikin aikaa. Myöhemmin seuraan liittyi yksin reissussa oleva saksalaispoika. Lopulta vielä ko. baarin omistaja tuli juttelemaan meille. Hän itse asiassa omistaa Kitezonen rakennuksen ja hän vuokraa sitä tälle Davelle. Eli kaiken kaikkiaan hyvä saldo ensimmäiselle päivälle.

Olen ainakin yrittänyt!

Tänään lauantaina lähdinkin jo hyvissä ajoin rannalle, jossa tapasin Daven. Hän näytti minulle kartasta minne minun kannattaisi mennä ja muutenkin juteltiin kaikesta mahdollisesta, pääasiassa kiteilystä. Hetken päästä Kiaw, baarin omistaja tuli paikalle ja hän kysyi olenko syönyt jo. En ollut, joten lähdin hänen kanssaan syömään. Ruoka oli jälleen kerran mahtavaa. Menimme rantaravintolaan, eli istuimme hiekalla pienten pöytien ääressä, ilman tuoleja tietenkin. Tämän jälkeen lähdinkin kohti Nai Thon –rantaa.

Tietenkin siinä kävi niin, että eksyin ja huomasin olevani moottoritiellä.. Koska teillä on aina omat kaistat moottoripyörille, päätin jatkaa vain matkaa ja katsoa minne tie vie. Tottakai, koska olen Thaimaassa  ja on syyskuu, vettä alkoikin sataa piakkoin, ja kovaa. Ei auttanut muuta kuin etsiä suoja pahimman sateen ajaksi. Tätä jatkuikin sitten aika ajoin, ehkä noin tunnin-puolentoista. Lopulta päätin palata ‘kotiin’, mutta sitten näinkin Nai Thon –rannan kyltin ja päätin käydä siellä. Kiva ranta, todella hiljainen. Minä tykkäsin :)

Safety first

Muista varoa muuta liikkuvaa liikennettä.

Täällä kuunneltiin myös Jukka Poikaa. It's all about reggae, man.

Ikuistettu

Maisemaa

Nyt olenkin turvallisesti taas bungalowlla ja päivitän blogia. Kohta ajattelin lähteä syömään ja katsomaan mitä sunnuntai-ilta tuo tullessaan. Tuulia täällä ei tosiaan ole näkynyt, joten muuta aktiviteettia on pakko keksiä.

Kaikki on todellakin hyvin. On jotenkin todella rauhoittavaa ja mukavaa matkustaa itsekseen. Ihmisiin tutustuminen on niin paljon helpompaa kuin isoissa ryhmissä. Niin, ja koska  kyseessä on pieni pieni kaupunkin, moni on jo bongannut ‘farangin’, joka matkustaa yksin. Outoa, ajattelin kuitenkin, että ne olisivat hyvinkin tavallinen näky täällä. Niin, ja vielä vinkki kaikille, että skootterin vuokraaminen on tosiaan se juttu, mitä kannattaa tehdä. Näkee niin paljon paremmin myös paikallisten elämää kun eksyy mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.

Äidille vielä, että jalka on jo parempi; pystyn käyttämään  jo muitakin kenkiä kuin flipflopeja. Sain tosiaan ne uudet antibiootit, mutta lopetin niiden syömisen, koska minulla on ollut nyt monta päivää hengenahdistusta ja en osaa vielä tällä hetkellä yhdistää sitä mihinkään muuhun kuin noihin uusiin lääkkeisiin. Varsinkin kun unohdin ottaa allergialääkkeet mukaan, niin on ehkä vain parempi odottaa ja katsoa miten käy

Myöhemmin lisää sitten loppureissusta.

Ps. Jostain syystä en pysty lisäämään kuvia nyt, teen sen siis myöhemmin. Pitäkää silmällä siis tätäkin blogimerkintää